Toistan itseäni: EPEK

Nyt ei mene kyllä hyvin.

Tietty jokin osa. Sain tilijuttuni kohdilleen, normitili tulee, hyvä niin. Työkaverilla ei lupauksesta huolimatta. Näin meillä. Kiitos, oi arvostettu esimies. Tulevan juhlallisen tilaisuuden, tilin, kunniaksi ostin tölkillisen kuplivaa. Pahaa. En ole viikkkoihin edes maistanut mitään pitoista, huomauttaisin edellisen postauksen keisarin uusien vaatteiden olevan jossain muussa elämässä koettua.

No, kiitos kummisedän, pihaamme leijaili eilen koivullinen pöllejä. Ne ovat siellä kasassa edelleen. Vein pikkulapsen painiharkkoihin. Läks kesken pois, pää sattui. Ajelin autolla tankkaamaan. Olin vähällä ajaa kolarin. Ulkona on upea ilmasto. Minä kökin sisällä. Töitä.

Vanha mies teki hyvää ruokaa. Vatsa kipeä. Vimpeli pelasi toisen loppuottelunsa. Hävisi toistamiseen. Valtava jano. Yöllä pissattaa. Virkkurin ihanalla ohjeella tein laukkua. Tuli vino tablettipussukka. Vi-no. Ostin viimeinkin pussillisen syyslannoitetta pihalle. Maksoin siitä liikaa. Mikään, korostan ei mikään, saa minua nostamaan pyrstöäni ja menemään tiskaamaan. Kun menen umpiväsyneenä illalla nukkumaan, luen sammumispisteeseen saakka enkä saa unta ennen huomista. Huonosti silloinkin. Joo, tiedän kaiken unihykieniasta. EPEK.

Ja viimeisin. Nyt on tilanne se, että suurin osa blogini lukijoista on viime aikoina tullut eräästä suuren itänaapurimme kanssa kipakkaa laukaustenvaihtoa harrastavasta maasta. Joo, se pienenpieni maa, missä se niemikin on, tuolla kaukana kaakon suunnalla. En nyt viitsi karttaa laittaa, pohdituttaa vain lukutihentymän siirtyminen suuren veden takaa lähemmäs. Ai miten niin mä seuraan tilastoja?

Ihmiset kulkee pipo päässä, villasormikkaat käsissä, toppatakissa ja karvakengissä. Siellä on yhdeksäntoista astetta

Uaah.

Ps. Oli vähällä unohtua. Kynsi putoaa. Kuka muu on niin tonttu, että pamauttaa autonsa oven niin, että oma peukku jää väliin oven naksahtaessa tikslukkoon? En kerro. Puolet on jo irti.