Pidätkö kyykkyhyppelystä?

Tämä on jotain niin epätodellista. Hammas halki. Pää tulessa. Taas. Mitähän lienee, pari-kolme viikkoa kun hammas rakennettiin, monetta kertaa. Eilen puraisin juustosarvea. Naps kuului pään sisältä. Ajattelin sen olevan vain jokin jauhoissa oleva sattuma, sisimmässäni tiesin huijaavani itseäni.

Yö meni kummallisessa univalvetilassa tajunnan rajamailla, hammas oli unessa kipeä. Ihan edelliseen yöhön verrattavissa kylmyyttä ilmastossa ei ollut havaittavissa, vanha mies oli tulittanut kakluunia. Aamulla ei voinut purra. Kahvit sentään töissä yhdessä arvon kollegaisen kanssa yhdessä osattiin keittäistä, kahteen pekkaan ja vain vähän liian suurella vesimäärällä... siinä onneksi ei hampaita tarvittu... no, siitä kiitolaukkaa siihen suureen haasteeseen, hammaasärkyyn muutama panadoli päivän mittaan aina välillä heitähtäen. Mikähän minun kahvinkeittoani oikein vaivaa?

Kun sain asiani pakettiin, jouduin tunnustamaan, hammas särkee ihan piip***, ei voi edes ylä- ja alakertaa yhdessä pitää. Soitto iltapäivällä hammashuoltoon, "jonossa... ennen teitä... on kaksitoista (!)... puhelua" perjantaina iltapäivällä!

Jättämääni soittopyyntöön vastasi kovasti ystävällinen naishenkilö. Nuhteli hyväntahtoisesti, "tässä iässä kun me ollaan, pitäisi muistaa huolehtia ensin itsestään, vasta sitten töistä. Kun hammas halkeaa, pitää soittaa heti eikä vasta iltapäivällä. Olisit saanut tälle päivälle peruutusajan, joka siis on juuri nyt...". Sain hyvät ohjeet, kuinka selvitä ensi viikkoon tällä hampaalla. Kerroin tälle ystävälliselle puhelinäänelle, että aivan selvästi minun pitää hankkia illaksi pullo viiniä. Minä ketale käytän siihen muuten lapsityövoimaa, itse kun napeissa ei ajella sitä hakemaan... hups, kannattikohan tunnustaa?

Maanantaiksi kuitenkin sain ajan samalle nuorelle naishammaslääkärille, joka sen rakennelmankin teki. Ajan keskelle työpäivää. Mitenköhän minä sen hoidan?

Mutta ei niin ikävää ettei jotain ihanaakin. Varasin pitkästä aikaa, vuoteen, ajan kilpparilääkärilleni, se aika oli tänään, tuplapanadoolit autoiluhampaassa. Hän on ollut lääkärini vuosia ja joutunut kokemaan ylä- ja alamäet kanssani, mikään lääkitys ennen tätä tämänhetkistä ei apua tuonut. Nyt minulla oli tilaisuus astella hänen luokseen ja sanoa voivani hyvin. Ja vaikka olisi suuriakin paineita mistä päin tahansa, selviän silti ja voin edelleen hyvin. En viitsinyt kertoa haljenneesta hampaasta enkä siitä, että kun pääsen autolla kotiini, aion ottaa annoksen kunnon tuhtia kipulääkettä hampaaseen... Sikalääke se on joka minussa kilpparin puuttuessa pelittää, hahaa vaan, sikapa sika. 

Sain uusinnan reseptiini, siinä oli jotain mainintaa thyroxinista ja pahasta pulasta. Nyt pitää enää hoidattaa se anelus Fimeaan. Teen sen ilolla ja tyytyväisenä.

Tuohon alkuperäiseen kysymykseeni kyykkyhyppelystä vielä palaan. Vastaisin siihen "vain miesseurassa". Mikä tämä oikein on, täh?? No katsokaas, löysin eräänä päivänä kirpulta tämän tällaisen, lapsuuteni pelin suoraan seiskytluvulta, maksoin siitä kokonaisen euron:

Nyt kukaan ei ajattele
mitään nekatiivista
salamalla otetusta kuvasta,
työkuvia kameran
kaikki muut kuvat edelleen.

Onko tuttu peli? Ideana pakka kysymys- ja vastauskortteja, sekoitetaan ja aletaan iloita. "Et suinkaan vain ole polttanut kessua?" "Kuunnellessani torvisoittoa." ja niiin edelleen...

On siinä omalla jälkikasvulla vähän purtavaa :)

Hei, nautitaan viikonlopusta, satoi tai paistoi, trikoopukuisten miesten seurassa tai ihan muuten vaan :)