Kissin ruokakuppi hukassa

Järjetön kiire töissä. Tai oikeemmin ei kiire, vaan loputon määrä tehtävää. Viimeisen työpäivän ennen joulua pitäisi olla ensi viikon lopulla, ei takuulla ole. Tulossa taas aamustailtaanviikko. No, se on vasta ensi viikolla, nyt on nyt.

Eilen taisin julkkiskokin selän takaa ostaa muutaman paketin tipusen jauhelihaa ja siitä pyöräytin massan, vähän perunahiutaletta, sipulaa, kermaa ja mozzarellaa seassa. Se olikin se onnistunut osuus... liki kaksi kiloa lihaa, nyt ei jäljellä muruakaan siitä. Miten niin meillä ollaan lihansyöjiä?

Viikko lakkiaisista ja lattialla on kummia juttuja. Laatikollinen viinilaseja, kausi(joulu)valot, kassillinen tyhjiä pulloja, kuihtunut kukka-asetelma (joo, lattialla), korulippaita muutama... joo, itekin ihmettelen.

Tänään taivaalla oli outo valoilmiö, pyydystin sitä ja kolmatta adventtikynttilää kameralla. Onnistuinkin, mutta turha haaveilla kuvien käsittelystä julkaisukuntoon, pöytäkoneelle ei taida päästä. Täällä lanitetaan. Kolmella koneella Simit seikkailevat, kaksi prisessaa ja yksi toisen sukupuolen edustaja paahtavat menemään. Niin, tässä kohdassa pitää mainita meillä olevan uuden "adoptiolapsen", mukavan sellaisen, punatukkaisen :)

Joulukorttitehdas käynnistyi tänään, vain merkit puuttuvat. Niillä nyt ei niin kovin kiire ole, onhan jouluun vielä aikaa ja toisaalta maksan joka tapauksessa täyden hinnan, hups vaan.

Firman pikkujoulutkin kuitattu, ihan uusin kipsinkopsin kengin. Ekat monenmoneen vuoteen, kengät siis. Tosin muistin myös, miksi nämä tyyppijuhlat olivat ekat monenmoneen vuoteen. Sekä seura että tarjoilut olivat huippua, mutta pintaan nousi rankkoja asioita menneisyydestä, ei kuulu lempitapahtumiin tällaiset pippalot.

Näillä eväin alkavaan viikkoon, voidaan hyvin, kaikki :)

PS. Otsikon viittaus kissiin tuli selkäni takaa, liittynee simittämiseen...