kokoloma

Loma. Eka kokonainen loma ilman katkoja. Aikoihin. Eka päivä, mitäpä minä siten olen tehnyt? En niin mitään. Ollut. Miettinyt tulevia ja menneitä. Lähettänyt lapsen hakemaan noutoruokaa. Siinäpä se.

Olen lukenut uutisia, taustoja niille, blogeja, lehtiä, kirjoja, vähän kaikenlaista. Lomaepäsosiaalisuus iski, kaikenlainen osallistuminen on jäänyt, en ole osallistunut edes kommentoimalla ihania blogejanne, vaikka olisi ollut kivaakin, epek. Jonain päivänä.

Paljon on tapahtunut. Iloisia ja surullisia asioita. Järkyttäviäkin. Pelataan monilla korteilla.

Suuri asia viime aikoina on ollut keskilapsen muutto. Nyt todellinen ja kokonaan. Hänellä on uusi koti, ja hassu uutuus, olimme siellä vieraisilla, hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvää seuraa.

Toinen suuri ja erilainen juttu on ollut ekalapsemme, se iso-sellainen. Olemme tavanneet häntä viime aikoina ihanasti usein. Tietty siihen on ollut vaikuttamassa surullisiakin asioita, mutta paljon myös iloa. Ja joo, minä olen nauttinut kaikkien lasten kanssa olemisesta ihan sielun kyllyydestä. Lapsiin luettakoon myös avominiä :) Lasten lisäksi muita sukulaisia ja ystäviä ollaan saatu tavata, tekee niin hyvää. Paitsi just tänään, epäsosiaalisuus on potenssissa sata.

Meidän oma kotimme taasen on näyttänyt todellisen luonteensa. Tämä talo, vaikka on suuri, on parhaimmillaan kolmen hengen kotina, aina kuitenkin avoinna majoittamaan vaikka useita yösijaa tarvitsevia. Talo alkaa muotoutua meille kolmelle. Tosin aikas kylmänä. Nähkääs, olen ollut jotakuinkin saamaton, taas. En ole teipannut ikkunoita. On meillä toki tuplat, mutta teipittä. Ja kun kivasti tuulee, sen tuntee ihollaan...

Kirpuilla olen käynyt, ilman kovin kummoista saalista, vähän nappeja ja sen semmoista, tuoleja, sänkyä, kirjoja... ne tuolit ja sänky menivät keskilapselle. Annoimme heille meidän vanhan kivan ruokapöytämme, siitä vaan on tuoli kerrallaan hävinnyt. Tuolit hankittiin torin kautta, tais olla kaks egee kappale, samoin sänky on torista. Isolapsen kummisetä antoi etukäteistupaantuliaislahjaksi (jee mikä sana) kaksi purkillista maalia, niillä sitten kuorrutetaan tuolit aikanaan.

Sängyllä on kummallinen tarina. Pikaisesti laskettuna me vanhan miehen kanssa nukumme sängyssämme numero neljä. Numero kaksi oli valkoinen rautasänky, se siirtyi jemmaan ostaessamme mielestämme kivamman kolmosen. Kolmonen taas väistyi saadessamme pyytämättä ja yllättäen nykyisen nelosemme. Kolmonen annettiin isolapselle mukaan hänen jättäessään lapsuudenkotinsa. No, lupasimme sitten tämän kakkosen keskilapsen matkaan. Paitsi ettei sitä ollut missään, ei kellarissa, ei vintillä. Minä kun tykkään tuota toria köyhyyksissäni selailla, iskin silmäni juurikin samanlaiseen. Nouto parilla kympillä ja keskilapsi sai lähes perintösängyn. Ja minä muistoksi siitä reissusta ISOn kiveniskemän tuulilasiin, ei omaani, vaan autoiseni. Saapi nähdä, mitä katsastusmies siitä tykkää, ihan pian on se aika. Minä en tykkää.

Mutta siitä minä tykkään, että aamulla avatessani silmäni oli valoisaa. Se taasen tarkoittaa sitä, että olen nukkunut, pitkästä aikaa.

Näillä sanoin julistan lomani alkaneeksi,
tarja