Vikasietokytkimeni on hyvin herkässä. Kaksi päivää kun on sietänyt vikaa vikaa vikaa, on vähän, miten sen nyt sanoisi, äkäinen. Niin, minä.
Liikenteessä on vaan torvia liikkeellä, kaupassa vain älypäitä kärryineen , ilmapallot liian kalliita, väärä kassajono, serpentiinikin valjun väristä (kyllä sillon-vaan-kun-minä-olin-nuori oli kirkkaanvärisiä serpentiinitkin), alkoon ei kukaan muistanut mennä, bensatankki on tyhjä, saksalaiskaupan basilikansiemenistä iti varmaan noin seitsemän, meillä haisee maali, megalomaaninen väsymys turruttaa aivot, naapurit tulee sukellusveneillä kylään, nuori tappaa toisen, kaukana ja korkealla on hätä.
Joo, suhteellisuudentajua kiitos, tänne voisi lähettää. Huoh.
tarja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuulostat pahasti stressaantuneelta. Toivottavasti tämä pitkä viikonloppu valjunkin värisillä serpentiineillä rentouttaa :-)
VastaaPoistaMulla kaatui eilen kahvi matolle ja aattelin että voihan päivä (oli siinä muutakin mutta...), nyt luen jo kolmatta blogia joissa on samat jjurnufiilikset, sen täytyy olla siis ilmassa! Koitetaan kestää! Oot ajatuksissa!!!
VastaaPoistaIhan rauhassa. Ainakin liikenteen seasssa...
VastaaPoista