torstai 20. elokuuta 2015

Tomatoidako vaiko eikö?

Jos joku lienee miettinyt kuulumisiani, tässäpä niitä. Olen edelleen olemassa. Loma on loppunut jo aikoja sitten ja työn ääni on jokapäiväinen ystäväni. Lähes päivittäin olen mielessäni päivittänyt blogiani, kuvin ja sanoin. Mielessäni vain.

Arjesta voi melkein sanoa, että on helpottanut huomattavasti viime talveen verrattuna, se oli rankka. Loma teki tehtävänsä ja nautin työstäni, joka päivä. No, huomenna en nauti työstä, teen aivan muita juttuja, hypähtelen sinnetänne asioita hoitamassa, järjestämässä ja puuhailemassa uuttakin, jiihhaaa :)

Kesä meni ollessa, niin, ollessa. Mitään mainittavaa en edellisen postauksen jälkeen ole tehnyt. Monet ovat sadatelleet mennyttä säätilaa, itse en edes muista sen millään lailla vaikuttaneen omiin tekemisiini tai olemisiini, loma on loma. Kyllä se täällä kotosuomessa vaan niin on, että pessimisti ei pety, vai miten se meni. Olen nauttinut kesästä joka solullani ja sitä myöden palannut arkeen levollisena.

Lähi-ihmisten kuulumisista semmoisia juttuja, että isolapsi on diplomityötään tekemässä sinne insinöörikouluun ja aloittaa ensi viikolla uudet opinnot lääkärikoulussa. Äiti onnellinen. Keskilapsi on nyt rengastettu tapaus, me saimme mukavan miniän perheeseen. Lisäksi tämä murusemme sai työtä, ei mitään työvoimaviranomaisten pilkkahinnalla teettämää työkokeilua tai muuta sensemmoista, vaan ihan oikeaa työtä, äiti onnellinen. Pikkulapsi, pesämunamme, on menossa kutoselle, viimeinen "lapsuusvuosi" on alkamassa. Äiti onnellinen. Itse asiassa äiti on huimaavan onnellinen kaikista kolmestaan, on niin hyvä olla nähdessään heidän kaikkien olevan omina itseinään niiin parhaita. Parhaita ja rakkaita. Olenko hehkuttanut riittävästi?

Kesä on ollut kasvien kannalta kummallinen.

  • Ruusupapu ei noussut taimelle ollenkaan. 
  • Nauhaporkkanasta nousi pakkauksesta, paljonkohan siemeniä nauhassa olikaan, mutta alle kymmenen porkkanaa on kasvamassa. Tiedän kyllä naapurien kissojen käyneen mylläämässä porkkanapenkissä viritettyäni nauhan, en silti tiedä, josko sillä on yhtään mitään merkitystä porkkanoiden vähyydelle.
  • Hajuherne, tai siis tuoksuherne, kasvaa hyvin, tosin vain vihreää. Ei kukan kukkaa. Lieneekö lannoituksen vai rakkauden puutetta. Vai päärynäpuusyndrooma??
  • Krassi sen sijaan puskee kukkaa, lehdillä näyttää olevan taipmus kellastua. Lnnnoituksen puutetta? 
  • Kesäkurpitsa pukkaa lehteä ja kukkia. Ei satoa. Enpä tosin ole käynyt pölyttämässäkään, eivätkä taida olla ötökätkään käyneet, on vähän varjossa.
  • Saksalaiskaupan tomaatti (taimi siis) ei meinannut millään kukkia, kun kukki viimein, ei meinannut millään tomatoida. Nyt muutama minivihreä.
  • Saksalaiskaupan avomaankurkku (taimi sekin siis) on tuottanut tasan kaksi kurkkua, alle kymmensenttisiä kumpikin. Huoh.
  • Ötökät ovat syöneet lähes kaikki saksalaiskaupan siemenistä kasvattamieni samettikukkien lehdet, nysät kukat ovat jäljellä. Pöh.
  • Salkoruusut ovat hengissä, neljää eri vaaleanpunaista sävyä näkyvissä.
  • Ruusu kukki kauniisti mutta nopeasti, sade piiskasi kukat parissa päivässä.
  • Päärynä ei kukkinut... kirveshoito odottaa.
  • Pikkulapsen mintut ovat satoilleet hurjasti.
  • Kuukausimansikka rehottaa. Jopa liikaa, ei ole mahtua laatikkoonsa. Kukkii koko ajan hyvin, muttei oikein tuota paljoa marjaa, on liian tiheässä.
  • Muurahaiset valtasivat hernelaatikon, kaksi herneentainta nousi pintaan ja molemmat heittivät henkensä. Vaihdoin tilalle raparperin.
  • Vadelmat ovat tänä kesänä kasvaneet enemmän kuin milloinkaan edes yhteensä. Litroittain satoa, minun suuhuni. Kukaan muu ei ole viitsinyt niitä popsia, olen tyytyväinen. Päivittäiset eliksiiirit niistä.
  • Mansikoista tuli muutama kurttuinen yksilö, syödyksi tulivat.
  • Savumuikut ovat maailman parhaita, omasta pöntöstä.
  • ViVe voittaa mestaruuden tällä kaudella.
  • Kossun kaljakatsomon museoravintoloitsijat ovat ihan parhaita. Kossukissalle terveisiä :)
  • Isolapsi muuttaa. Soluun kahden herrahenkilön kanssa, hmm.
  • Montako possunniskaa perhe voi mussuttaa kesän aikana?
  • Entä montako viinipänikkää?
  • Onko olemassa parempaa kesälukemista kuin Helin Lähtisiks Föli? ? See on niin herkku luettava, ettei sitä saisi iltalukemisenaan edes lukea, on vaikea nukkua, kun naurattaa, hihityttää ja hykerryttää. Minulle se on varmaan harvinaisen helppoa luettavaa, jos ajatellaan Laitilan olevan muutaman peninkulman päässä lapsuudenkodistani ja samalta murrealueelta. Murrealueista mitään tiedä, mutta muistikuvani mukaan asia liittyy jotenkin lounaiseen tai läntiseen osaan maatamme. Lounaismurteet ja muut, siinä jako suomen murteista (kirjoitetaanko suomi tässä tapauksessa pienellä vai isolla, onko kyse Suomen maasta vai suomen kielestä, tietääkö joku?). Ja joo, naamakirjassa kuulun yhdyssanaryhmän kielen riepomiseen...
Tuliko puheripuli? Kirjoitusoksennus? Huihai ei haittaa, minua. Olen siis palannut.








2 kommenttia:

  1. Lomasi on ollut onnistunut, kun olet nauttinut olemisesta :-) Äitien kuuluu hehkuttaa lastensa onnistumisista!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kivalta kesältä. :) Ja se on Suomen maa ja kielenä suomi. Noin, jos oikein ymmärrän.

    VastaaPoista