Aivojen ilotulitus

Viikko on kulunut viime perjantaista, kappas vain, yllättävää. Kohtuullisesti pääsin ylitse tapahtumista, samoin omat ihmiseni tuntuvat päässeen, he siis jotka tietävät. Eilinen toi yllättävän stressireaktion, reagoin tarpeettoman voimakkaasti töissä huonoon käytökseen. Sitä tasapainotti kuitenkin mukavasti ylipitkä työpäivä ja hyvä olo saavutuksista.

Tämä aamu räjäytti potin. Olen ihan pihalla ja sekaisin. Aivojen läpi kulkee sähköisiä impulsseja, katkelmia ja tunnelmia omista unista, elokuvista, kirjoista, muistoista ja vaikka mistä. Ihan välähdyksinä. Ei tästä tietenkään kirjoittaa kannattaisi, hullun maineen saa vähemmälläkin...

Töissä nähnyt kummallisia dèjá vu -kuvia, ihan oikeasti tiesin esimerkiksi, mitä henkilö tulee seuraavaksi sanomaan, näin viime yönä unta siitä, aamulla nimittäin ihmettelin uneni sisältöä. Tietoni osoittautui oikeaksi. Kammottavaa oli, että todellisuudessa tilanteessa oli mukana minulle entuudestaan tuntematon henkilö. Olin nähnyt hänet unessa ja ihmetellyt hänen henkilöllisyyttään ja sitä, mitä hän joukossa tekee. Uneni henkilöt ovat todellista arkeani, tilanne kylläkin oli uusi, ennenkokematon. Näitä välähdyksiä tulee edelleenkin, vaikka olen jo kotona.

Pistää miettimään.

A. olenko sekoamassa b. tulevaisuuteni on turvattu ennustajanlahjoineni c. aivot purkavat stressiä? ja vielä d. liittyykö tämä jotenkin vaikka epilepsiaan (ei ole aiempia viitteitä)?

En mieti enempää, lähden kauppaan, just nyt. Puoli tuntia ja viime perjantain tapauksesta tulee kuluneeksi viikko, sitä muistaen,
-tarjah-