Keittiöremppaa pitäisi tehdä, mutta...

...olenpa käyttänyt aikani kaikkeen muuhun kuin siihen. Olen toki repinyt jo lähes kaikki pinnat keittiöstä jo pois, mutta siellä se keittiö vaan odottaa tekijäänsä. Tavarat on laatikoitu keskimmäisen kullanmurun huoneeseen ja siitä pääsee pujottelemalla läpi muualle taloon. Tuhat kertaa päivässä kuuluu tuttu lause, joka alkaa sanoilla "missä nyt on?!?". Minun muistillani varustettu henkilö vastaa "en muista, kato ite".

Keittiömme tulee suurenemaan hurjasti. Se on ilmeisesti vuonna 1992 rempattu edellisen kerran (löysin seinästä puumerkin tuolta vuodelta), kaikki seinät oli koolattu kymmenen sentin paksuisesti ja kattoa laskettu kolmisenkymmentä senttiä. Näppärä tyttö laskisi tilavuuden kasvamisen, määritelmä ei kuitenkaan koske minua, joten en laske.

Tapettikerroksia sadassa vuodessa on kerääntynyt monia, kymmenen ja kahdenkymmenen kerroksen väliltä, kuvaan niitä sitten kun keittiö on valmis, ja tuon tänne. Yksi kerros oli sanomalehteä sillä vanhalla kirjasimella, sitä pitää tutkailla tarkemmin.

Mutta mitä minä sitten olen tehnyt? 

• harjoitellut matonkuteen virkkaamista pitsimatoksi, noh noh...
• kutonut novitan langoilla huivia, metri olisi jo 
• irrottanut ompelukoneen palaneen lampun ja unohtanut sen kukkarooni 
• lukenut vanhempaa Hämeen-Anttilaa (rouvaa), en oikein saa jutusta otetta
• väistellyt laatikkopinoja  
• ihaillut vauvaa, ystäväni tuli äidiksi alkuvuodesta. Ja kuinka voikaan olla pikkumies suloinen. 

Ja vauva sai eilen kasteen ja nimen, tässä kortti, jonka hänelle tein. Ja kortin malli on netistä jonkun taitavan korttiblogista, lähdettä en löytänyt enää. Jos tunnistat mallin omaksesi tai sen alkuperäisen sivuston, kerrothan siitä minulle, teen linkin. Korostan siis, että olen tehnyt kortin suoraan mallista, minullahan ei mielikuvitusta tai luovuutta jakohetkellä riittänyt.  Kiitos siis alkuperäiselle korttimestarille!!

Kartongit ja nauhat ovat pohjattomista varastoistani, samoin leimasimet, leikkurit ja niitit. Vauvan löysin kellimästä kirpulta, onnellisena hymyillen ilman hintaa, sain sen pikkukolikoilla itselleni.

Ja näin se viikko alkoi:)