sunnuntai 21. elokuuta 2011

Muuttokuorma Tampereelle

No, nyt se sitten tapahtui, pesueen pieneneminen, isolapsi muutti opiskelemaan. Liekö hänestä tulee diplomi-insinööri vaiko jokin muu? Aika näyttää. Joka tapauksessa pakkasimme kaksi autollista hänelle kapioita ja rahtasimme ne hänen uuteen kotiinsa, nyyh...

Toki jotain kotiinkin jäi.

Laskin hänellä olevan kaikkiaan kaksitoista hyllymetriä kirjoja, tässä osa. Eikä hänellä ole paikkaa kirjahyllylle uudessa kodissaan. Onnekseen uusi koti on vain väliaikainen, väliaikainen siihen saakka, kunnes hän saa varsinaisen kotinsa.

Siinä sitten kotiin päin lähtiessämme muistimme Hämeenlinnassa olevat Keskiaikamarkkinat, eihän Tampereelta kauaa sinne aja. Kiertelimme tutustumassa paikalliseen hienoon tapahtumaan, mielestäni paljon paljon parempaan, kuin vastaava Turussa, sori vaan turkulaiset :(

Markkinoiden jälkeen kävimme jälleen kerran Aulangolla, näkötornilla ja karhuperhepatsaalla.

Ensin 227 (?) porrasta näkötorniin.






Missä taivas on?
Missä jumala on?
Apulantaa muistellen

 

Katsokaatte tätä jumalaista maisemaa,
kansallismaisemaamme.
Kuusten välissä tuolla takana
leikuupuimuri oli puimassa viljaa.




Ja sitten alas 330 (?) askelmaa


Puhdasta kansallismaisemaamme,
naavaa kuusen oksilla.


Mestästä matkan varrelta
löytyi paljon erilaisia myrkyllisiä marjoja,
joita pikkulapsi tietenkin hipelteli.
Käsipesulle siis joutsenlampeen...


Ja vielä kansallistunnetta,
kansallislintumme,
perheineen.


Nyt siis elelemme nelihenkisenä perheenä. Keskilapsi saa isolapsen huoneen ja pikkulapsi puolestaan muuttaa keskilapselta jääneeseen huoneeseen. Tavara kulkee hiljalleen huoneesta toiseen, uusille paikoilleen. Tavallaan mukavaa, mutta samalla murheellista. Yhtä uupuu.

Mikään ei ole niin tärkeää minulle kuin oma jälkikasvu. Olen valmis aika paljoon heidän vuokseen, en kuitenkaan heidän puolestaan. En ole mikään nykyaikainen curling-äiti, joka silottelee lastensa tien vaikka hampaat irvessä, ehei.

Olen oppinut,
että parasta mitä voin tehdä,
on olla olemassa.
Rakastaen ja rajoittaen.
Vaatien ja väsyen.
Tehden ja tukien.
Antaen ja auttaen.
Ottaen ja opettaen.
Huutaen ja halaten.
Iloiten ja inhoten.
Kiittäen ja kannatellen.
Kuunnellen ja kantaen.
Rakastaen.
Rakastaen.
Rakastaen.
Ollen äiti.


Upeasta jälkikasvustaan onnellisena



1 kommentti:

  1. Voi, mua surettaa välillä jo nyt lasten poismuutto...sitten joskus - onneksi vielä saan pitää heitä siipieni suojassa, lähellä.

    Samoja tuntemuksia täälläkin, sitä tekee lastensa eteen mitä tahansa ja toivoo, että joskus osaavat sitä arvostaa, vaikkeivät ehkä juuri nyt. ;)

    Ihana tekstinpätkä lopussa ♥

    VastaaPoista