sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tulihan se sadepäivä

Eipä tarvitse haravoida :)


Kelloa siirrettiin "kohti kesää", minäkin pääsin ihmisten aikoihin jaloilleni. Kun sen lisäksi jätin aamuisen sanomalehtisessioni viettämättä, olimme jo aamutuimaan kirpulla.


Vanhan talon vanha mies oli meistä se järkevä, hän kantoi kassikaupalla tavaraa myyntiin. Minä sen sijaan keskityin siihen toiseen puoleen, hamstraukseen...


Vähän Arabiaa, vähän lasia, vähän vanhaa metallia ja yksi lehti. Kas näin:




Arabian pieni pilkkumi vitosella ja kaksi lautasta kahdella eurolla. Lasikipot mitä lie sarjaa, euron kappale. Pipari- ja leivosmuotteja en vaan voi vastustaa, nuo leivosmuotit menevät askarteluun ja piparimuotit kaveriensa kanssa Riihimäen lasipurkkiin. Lisäksi kesäinen Kotiliesi. Rahaa minulla meni noin saman verran kuin vanha mies oli vuorokaudessa tienannut, hmmm...

Ja sitten tattadaa, arvontavoitto saapui pieneen punaiseen postilaatikkoomme :) Kiitos Vee, blogista veeninkuinvillalanka!! Ihana täydennys hyllyyni :)





Tuossa töissä tuli puheeksi sellainen omituisuus, kuin olematon telkkarin katsomiseni. Minä en vain kerta kaikkiaan ehdi katsella sitä, minulla on mukamas kaikkea muuta tekemistä. Tähän liittyy mm. jossain edellisessä postauksessa mainitsemani kirjojen paljous. Voin viettää tuntikausia kirjojani selaillen (tätä nykyä vain siis selailua, muisti ei edelleenkään riitä lukemaan mutkikkaita juonia). Kyllä minä sitten selailenkin, kaikkea ihanaa, käsityökirjoja, ruokakirjoja (vaikken edes ruokaa laita), sisustuskirjoja, vanhoja kodinhoito-oppaita... kaikki käy. Ja sitten ne lehdet, käsityö-, koti-, sanoma-, työhön liittyvät ja mitä niitä nyt onkaan-lehdet. Kasoittain. Kaikkialla.


Ja kirjoista pyheen ollen, kannan vuosittain satoja kirjoja kotiin kirjastostamme. Näin tässä istuen ja ajatellen luulisin, syöväni silmilläni, nautin kaikesta ihanasta, se olkoon minun, ylipainoisen, ravintoni, hengenravinto.

Eilen illalla telkkuhuoneen sohvassa istuen selvittelin itsesotkemaani ontelokudesotkua kerien sitä kahdelle kerälle. Samanaikaisesti oli elokuva menossa telkussa. Ei siitä katsomisesta mitään tullut, pelastukseni oli se, että olin jo lukenut kirjan ja nähnyt leffan edellisen version, tiedän siis tapahtumat... no, sosiaalisuuspuoli tuli kyllä täytettyä, eipä se kudekaan loppuun saakka selvinnyt.

Käsitöistä ovat tällä hetkellä teon alla isolapsen hihatin, pikkulapsen villasukat, vauvan villasukat (Vee, ne maailman rumimmat)ja harmaa pipo.


Keskilapsen sukkalanka on vielä ostamatta, mutta jonossa sekin, tuubihuivi itselle odottaa samaten, tosin lanka on, muttei aloitettuna. Omat säärystimet odottavat samoin aloitustaan. Pitsimatto ontelokuteesta odottaa koukuttelijaansa. Bambupuikkoja omistan, hukassa kaikki, hitto, metallilla menemään.
Vanhalle miehelle ei tarvitse sukkia tehdä, hänen jo yli kymmenen vuotta sitten edesmennyt kummitätinsä huolehti siitä puolesta, edelleen siis niitä riittää ja ellei jostain syystä riittäisi, hänen anoppinsa hoitaisi kyllä asian.

Kunnon syyssäästä nauttien,




2 kommenttia:

  1. Ihania aarteita olet löytänyt kirpulta. Mulla olis sulle kivoja uutisia, voitit blogini arvonnassa pienen virkatun maton. Laita mulle sähköpostilla yhteystiedot niin laitan postia tulemaan. Onnea!

    Terveisin Heidi
    blogista Wanhat Päivät

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että kirja löysi perille :) On ne sukat juu niin rumat, mutta aivan parhaat käytössä.

    VastaaPoista