lauantai 2. kesäkuuta 2012

Missä kesä?


Teini-ikäisen äitinä olo on ainkin vaihtelevaa, eipä pääse luutumaan vanhoihin kaavoihin ja joo'o, kyllä pääsee yllättymäänkin. Iltapäivällä suuren kaupungin sosiaalikeskuksen täti soitti. Ystävällisesti soitti hän. Kiihkottomasti kertoi tapahtuneen. Kiittäen otin tiedot vastaan. Ja sitten olikin pää tyhjä. Yritin sulatella. Sulattelin. Tein toimintasuunnitelman. Toteutin sen. Enää on siitä suunnitelmasta viimeinen osio tekemättä.

Suunnitelmaa tehdessäni käteni eivät voineet olla paikallaan. Otin kuvan ikkunalaudalla olevasta kasvista, jota en tunne. Sain sen pienenpienenä ja muistikuvani on sellainen, että siitä pitäisi tulla amppeliin sopiva riippumallinen.

Pienet vihreät(!) nappimaiset aavistuksen nukkamaiset lehdet ja yllätys-yllätys siihen tuli kukka. Kymmenen sentin mittaisen varren päässä on pikkuisen orvokkia muistuttava hennon lila kukka.

Minun taidoillani niitä oli mahdoton tarkentaa samaan kuvaan, kukka näes ihan oikeasti sojottaa kymmensenttisen varren päässä, irrallaan muusta kukasta kuin varresta. Siispä kaksi kuvaa samaisesta, pahoitteluni jälkimmäisen salamankäytöstä.

Tunteeko joku tämän?





Lisäksi meillä on sijoituskukkana pienenpieni appelsiini(tai mikä lie mandariini...)puun alku. Jahka hän vahvistuu ja isolapsi muuttaa taas kotiinsa, hän matkaa mukana. Saanko esitellä:



Huomaattekos, meni aika monta hetkeä, etten ollenkaan miettinyt tätä viimeistä suuren toimintasuunnitelmani kohtaa, sain sekä omat että teidän ajatukset siirretyksi sijaistoimintoihini kukkiin. Nyt pitänee palata maan pinnalle ja miettiä jos-käy-niin-sitten-teen niin-jos-käy-näin-sitten-teen-näin-vaihtoehtojani. Nyt saa kyllä toivottaa tsemppiä!!

Huoh!






PS. Koulut loppui, kesä saisi tulla :)

5 kommenttia:

  1. Voimia ja haleja sinulle....niitä tarvitset <3

    VastaaPoista
  2. Tämä äiti sai samankaltaisen puhelun parisen vuotta sitten. Ensin soitti polliisi, sitten päivystävä sosiaali-ihminen, oli ilta. Seuraavalla viikolla soitti vielä oman kunnan sosiaali-ihminen. Varmisteli vielä. Jäi onneksi siihen kertaan, mutta onhan tuossa noita teinejä vielä tulossa.
    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  3. Meillä kanssa ilkee poikapuoli sai aikaan soiton isälleen eräänä kauniina kesäkuun iltana. Nuoriso on ylläreitä täynnä ja kaikki niistä ei ole kivoja. Mut äidit kestää, eikö niin? Mä tiedän, että sä kestät. Voimia!

    VastaaPoista
  4. Tuttua, vuosien takaa. Ja taitaa olla tuttua todella monelle, et ole yksin.
    Toivottelen vain jaksamista eteenpäin, kyllä näistä aina selvitään, puhumalla, niinhän sitä sanotaan. Vaikka joskus niitä sanoja saa niin kaivaa ja hakea!

    VastaaPoista
  5. Huhhuh! Mikä säikäys. Tsemppiä ja hyviä hermoja matkaan!

    VastaaPoista