torstai 4. huhtikuuta 2013

Kahvikuppi, maalisuti ja suklaata

Täytän taas päivääni tekemisellä. Taitaa olla se kuuluisa valkoinen maalipurkki.



Tuo vanheneminen kun taas tapahtui, sain kaikki lapset lähelleni. Sain kahvin sänkyyn, en tällä kertaa kirjaimellisesti kuitenkaan. Meillähän on tapana juhlistaa kaikkia perheemme juhlallisuuksia aamiaisella sänkyyn, suurin sankari saa nauttia hyvästä seurasta ja herkuista. Meillä vanhemmilla niitä juhlia sattuu yhtä sänkyä kohden keskimäärin useammin. Meidän sänkymme on siis kuin sotatanner, täynnään läikkiä. Hyi jos jotain muuta ajattelit, sinne on kaatunut ajan saatossa sekä kannullisia kahvia että teetä, mehuja erilaisia ja kaikentasoisia kuohuviinejä ja kerran jopa samppanjaa. Tällä kertaa siis säästyimme uusilta läikiltä.

Jälkikasvuni, kuulemma


Mutta se oli, lapsiani lainaten, ihan parasta, jälleen. Varsinkin seura, ei tarjoilukaan sille tokikaan hävinnyt. Mikä ihana tapa aloittaa arkiaamu kuohuvalla :)



JumppariMikko käski edelleen himmata käden käyttöä, vaikka kipua ollaan saatu aisoihin (kiitos kaikenväriset napit), käsi täytyy houkutella hiljaksiin venymään, ei tempoen. Mitä muutakaan siinä sitten voi, kun mennä isolapsensa kanssa hypistelyterapiaan, kaupoille siis. Äiti pääsi pikkurahoistaan, lapsi vähän isommista, kaikenkaikkiaan onnistunutta hypistelyä siis.

Kävi niin, että putosin tässä sitten Kelan rahoille, ne maksetaan jälkikäteen, samoin kuin vaikka ammattiliittoni maksaa päivärahaa, jälkikäteen. Mies opiskelee. Pikkulapsi koululainen. Keskilapsi opiskelee. Isolapsi opiskelee, omillaan, vähän vaan äidin kukkarolla, äiti kun tahtoo edes vähän hemmotella... äiti siis kelan rahoilla, jos ne joskus tulevat. 



Tiedättehän tuon sarajakuvan, Grönroosin ja Rantion Pieniä julmia tarinoita. Se tuli mieleeni tänä aamuna antaessani keksilapselle rahaa. Annoin rahan käteen ja sanoin kaihoisasti: "Tässä sinulle tämä, ole hyvä. Nyt sitten joudutaan koko viikko syömään kaurapuuroa". Oli tytsyn ilme melkoinen. Se oli tarkoituskin, meidän perheemme tuntee hyvin Julmien tarinoiden opetukset. Siinä vaan taisi käydä niin, että äiti oli luvannut pikkutytölleen lelukaupasta juuri tytön itsensä haluaman barbin, tyttö iloissaan sen valitsee ja kassalla äitsykkä sitten lausuu nuo edellä mainitsemani sanat, jotakuinkin... Äidit voivat olla niin kovin julmia. Minä Hyvänä Äitinä kuitenkin lupasin puuron päälle kiisseliä...

No, nyt loppui tuo aamulla keittämäni kahvi. Viimeinen pisara siitä oli jo melko vahvaa sumppia, mutta kyllä kunnon "piip" aina sitä yhden mukillisen juo. Tiedän toki kylmän kahvin edulliset vaikutukset, olenkin ihmetellyt tätä poikkeuksellisen säteilevää olemustani... Eikä niillä napeilla luonnollisestikaan ole mitään tekemistä minkään kanssa...

Nyt lähden kirjoittamaan adressia, ystäväni haudataan ensi viikolla, samoin tätini (hän nukkui pois vanhuuttaan, tosin sairaana). Raskas viikko edessä. 

Kuitenkin, aurinko paistaa siniseltä taivaalta, meidän lumet ovat ehkä jo juhannuksena sulaneet. Sitä odotellessa,


1 kommentti:

  1. Tervehdys!

    Tulin utelemaan, minkä alan ammattilainen olet: valokuvaaja, kehystäjä, vai mikä liet?

    Olit laittanut niin kivan kommentin 6.4. Wanhan Mummulan blogiin!

    Tuosta ajattelimme, vaimoni ja minä, että "Ilolinnun" kehystämisessä varmaan on ideaa! Kiitos vinkistä! Katsotaan, tai niinkuin meidän kylällä aikoinaan oli tapana sanoa: "Aika sen näyttää, sano Alhontaustan Kalle."

    Hyvää kevään jatkoa!

    Iidan isä perheineen oli kauppareissullaan tänään nähneet viisi joutsenta lentävän pohjoista kohti!

    VastaaPoista