Ensin perjantaina tuli omituinen päänsärky, ei mitään entuudestaan tuttua kipupistettä. Yö kärvistellessä, napeista huolimatta, en osannut ottaa mitään olemassa olevien lisäksi.
Lauantaina sitten jo oksettikin. Jouduin peruuttamaan kauan odottamani tapaamisen. Otin iltapäivällä migreenilääkkeen kipupisteen siirryttyä tuttuun paikkaan silmän taakse. Särky hävisi iltaan mennessä. Onneksi. Toki siinä taisi ensin aamupäiväunet kolme tuntia ja iltapäiväunet kolme tuntia tehdä myös jotain...
No, sunnuntai normihermosärkyineen ja nappeineen. Eilen aamulla sävähti. Hammas. Yksi hammas. Kirjoitin hammaslääkärilleni kauniin viestin, ei vastannut. Tänä aamuna voin hädin tuskin puhua, jos ylähampaat koskettavat alahampaisiin mihin tahansa, sävähtää kehon läpi miljoonan voltin sähköisku. Oliskoha hamppaass jotta vikka? Siitä lähden ottamaan selvää.
Supervalivali. Jos kiroilisin, voisin sanno jotta. Mut ei, enhämmää koskaa... kele.
Valivali. Nytto pakko loppuu. Kirjotin tän ittell muistihi, kele.
Nappei nappei. Kosk niist päässee eroo?
Voih ja oih!
VastaaPoistaToivottavasti kipu selvis - paranemisia ♡
-päivi-
Parannuspuhalluksia! Kurjaa tuommonen pitkittynyt kipu!
VastaaPoista*Halaus*
tuksu