perjantai 27. kesäkuuta 2014





Näkymä makuuhuoneen ikkunasta tänä aamuna. Onneksi kuva on niin pieni, ettei siinä näy ne hulluimmat jutut, kirves, chilin taimet taimilaatikossaan, lyhydyn tyhjä koukku... mutta tuo on tämän kevään tuotos, kaikenlaista suunnittelematta mitään, kaikkia värejä, kaikkia muotoja, sikin sokin. Mutta pyykkinaru näkyy, tai ei, oikeastaan se on siinä pestyjä mattoja odottamassa. Ei mattojakaan ole voinut pestä, kun mikään ei pihassa kuivu, jos kuivuukin, sade kastelee kuitenkin muutaman kerran päivässä.


Tässä tuota kuvaa vähän oikealle siirrettynä, siinä on tomaattikaappi. Niin kuin viimeksi hehkutin, toiveistani jotain löpinää, löpinää se olikin, ainakin tämän osalta. Ei ole kuulemma minun kaappini, eivät edes tomaatin taimet, en MINÄ niitä kasvattanut. No, niitä kait en omikseni väittänytkään... yhtä kaikki, kiva on, tomaatti kukkii, persilja vahvistuu ja chilit tuuheutuvat.

Jos joku olisi viisas, että tietäisi mikä meillä kasvaa. Tuossa kasvilaatikon edessä vasemmalla, tu korkea vihreä. Ei ole yrtti, ei maistu millekään, ei ole piisku, ei kuki ainakaan vielä, ei ole mikään ennen tuntemani. Siinä se on kasvanut ja kasvaa kunnes on jokin syy poistaa se. Rikkaruoho mitä luultavimmin.



Tämä on ihan ite tehty, vähän niinkuin se ite-taide. Tuntemuksen mukaan, ei päätä ei häntää. Mutta siinä kasvaa mansikka, kahta eri laatua, nimettömiä kumpikin. On tehty raaka- ja jätelaudasta. Ei pidä siis liian tarkasti tutkistella tekniikoita, niitä ei ole :) Halusin siitä muun kuin puun värisen, joten menin rautakauppaan katsomaan valikoimaa. Ostin puuöljyn. Yäk. Onneksi on piilossa. 

Tulossa esittelyyn on toinen värikokeiluni, rautasulfiitti (meniköhän se noin) eli rautavihtrilli. Vihreää jauhetta ja kuumaa vettä. Siitä tulee ruosteen värinen liemi, jota sitten suditaan minne vain, lähinnä puuhun. Harmaantuu ajan kanssa, kelottaa puun saaden sen säilymään pidempään, kait. Muuten tuosta vielä, tuosta sutimisesta. Jos sitä sutii niin, että vaatteet saavat osumaa, kannattaa huuhdella/liottaa jonkin aikaa vaatetta kylmässä vedessä. Jos aine joutuu tekemisiin pyykinpesuaineen kanssa, saattaa se syövyttää kankaaseen reiän. Tuo toinen kokeilu tulee kuviin, jahka se on esittelykelpoinen, ts. paikallaan. Uusiokäyttö kunniaan, kompostin laudoitus on meidän vanhan keittiömme lautaa, tolpat rautakaupan sedältä... tulossa siis. Eikä taida olla minun kompostini... 

Ja viimeisenä kuvana tänään meidän ruusu:


Sen ekat nuput tänä kesänä, kylmyys on saanut kukinnan myöhästymään jonkin verran. Kirvat ovat toki toinen hidastaja, niille olen koittanut eläinystävällisesti antaa mäntysuopasuihkuja, melko hyvin onnistuen. Hassua, kun koko puutarha tuoksuu mäntysuovalta. Josta tuli mieleen, voisi ehkä yrittää mattopyykkiä tänään, aurinko lämmittää, ihan oikeesti. Kakskymmentä plussaa...

Näillä mennään kohti viikonloppua ja sen seikkailuita:)



2 kommenttia:

  1. Oi että miten ihanan kesäistä ja romanttista♥ Kyllä kelpaa katsella makuuhuoneen ikkunasta :) Ja lähempääkin tietty :D

    VastaaPoista
  2. On kaunis näkymä. Kelpaisi minullekin. :) (Ja siis meillähän isoin puute talossa on pihasaunan puuttuminen)

    VastaaPoista