Tuoksuu

Istahdin työviikon jälkeen tähän lempparituoliini ja tässäpä taidan olla vielä pitkään. Mietin, mitä kirjoitan, se ilmoitustaulukriteeri nääs. Huomenna on varmasti kuviakin, tänään ei mitään julkaisukelpoista kuvastossa.

Tuli sitten hieno elokuinen motiivi työnteolle. Ilman mitään ennakkotietoa tilistäni oli otettu suuri osa pois. Mitään sanomatta, varoittamatta. Näillä siis mennään. Pärskeles.

On ihana elosää, lämpötilat sopivat, ilma tuoksuu huikealta. Ja haikealta. Nyt on edessä taas lemppariaikani, syksy. Hassua sikäli, että olen kevään lapsi, mutta rakastan syksyä.

Tiedättekö miltä tuoksuu maa, josta on just nostettu jurtit? Entä minkäalainen fiilis on odottaessa viisikymmenvaunuisen jurttijunan hiljaista valumista pyörätien poikki? Nuo jurttijutut ovat se lapsuusmuisto, josta olen ennenkin avautunut. Jostain syystä nuo muistot ovat kovasti voimakkaita edelleen.

Juuri nyt kiemurtelee nenään oikeanpuoleisen naapurin grillin savu, oikea savu. Vasemmanpuoleiset käyttävät pullotolkulla syttynestettä, ääk sitä hajua, onneksi siellä on hiljaista!

Mittari näytti tänään iltapäivällä edellee kahtakuutta, mutta kosteaa oli. Puutarhan kukat, varsinkin leimut huumaavat tuoksullaan. Jos ummistaa silmät ja haistelee, tavoittaa omenan tuoksun. Se tuoksu. Syksy. Ihan parasta.

Meillä yhteiskunta on tehnyt suuren sijoituksen auringonkukan siemeniin, taas on kaikelle kansalle kukkia. Säästöt tosin ovat purreet kukkiinkin, vain puolet pellosta oli siemennetty. Tai vaihtoehtoisesti ollaan panostettu. Kukat ovat korkeampia kuin viime kesänä, kukkivat samanaikaisemmin myöskin. Nyt ne ovat niin paksuja varsiltaan, ettei paljain käsin saa poikki, tarvitaan ase. Pitää siis varustautua, mikäli kukkia halajaa.

Istuttiin lasten kanssa lyömässä korttia, auringonkukkien ilahduttamana. Tai ei sittenkään, kolme neljästä sai pikku nenulinsa tukkoon niin, että koko kauneus piti viedä ulos. Ilahduttakoon siellä...

En muista, olenko milloinkaan kertonut mun kultasepästäni, ehkä. Tom jostain syystä hymyilee aina tavatessamme vähän vinosti. Olen "erilainen asiakas". Ostan usein jotain hullua, niin tänäänkin. Iltapäivällä soitin heille, että onko hänellä sitä, mitä tarvitsen ja jos on, niin saako kaiverruksen tänään / huomenna. Hän sai tarvitsemani järjestymään ja vielä itse kaiversikin sen. Jo tänään. Luottokultaseppä ja hänen vaimonsa, ihan kylän parhaat. En kuitenkaan taida avata ostostani enempää, sunnuntaina eräs tärkeä henkilö vanhenee ja yllättyy. Varmasti.

Huomenna on tyttöjen päivä. Eräs tyttönen vieppäsee minut pitsikaupunkiin, tavataan horilan naiset ja sitten taitaa olla tiedossa pallonlyöntiä porukalla. Toivoisin niin kovasti, ettei sada... tai toisaalta, mikäs sen somempaa kuin märät naiset hunningolla...

Nautitaan viikonlopusta, kukin laillaan ♡♡