Kesän viimeinen päivä?

Jos, 

niin kuin ennustetaan, 

tänään on viimeinen kesäpäivä, 

pitää tämä tallentaa.

Astuin siis ulos ovesta.

Kummisedän tuomat pöllit muuttuivat klapeiksi.

Kirves on jo monesti puukämpän portailta kuvattu,

siinä on varsi halki, terä on ikivanha 

eikä sitä ihan tuliteräksi voi mainostaa.

Pelitti silti loistavasti. 

Tunnustan, pelkäsin siinä käyvän

samoin kuin mielensäpahoittajalle

oman kirveensä kanssa.

Onneksi onnistuin paremmin.

Kolmannes tästä on villiviiniä, 

loput jotain tuntematonta 

keväällä ostamaani yksivuotista köynnöstä.

Alareunassa puolisen tusinaa daalian nuppua,

nähtäväksi jää, josko ehtivät kukkia.

Ja aapuva,

jos se syksy tulee,

mitä minä niille sitten teen??

Daaliat, mustasilmäsusanna,

petuniaa ja hopeahärkki...

Krassi kukkii sävähdyttävin värein

oksennusroskiksessa...

miniäntekele sen korkkasi kauan sitten...

ei siitä enää roskikseksi ollut,

mutta pihi minä ei voinut sitä poiskaan vielä heittää...

Papu mikä lie kurottaa taivaalle

betoniverkossa.

Tämä kuva on otettu vaan eri kulmasta,

kun vertaa sitä edellisen postauksen kuvakulmaan.

Se oli makkarin ikkunasta,

tämä tomskukaapin kulmalta.

Pitäisikö tomaattikaapille hankkia kypärä?

Kaikki samat kasvit, eri näkövinkkeli vain. 

Ja tattadaa,

meillä punertaa :)

Ja sitten käpytellään etupuolelle taloa.

Edelleen kukkii.

Bannerissa oleva lapio on saanut uuden osoitteen.

Tulppaanien istutuslapiona.

Salkoruusussa on muutama nuppu jäljellä,

oi että tuo onkin ilahduttanut.

Tämä tuoksu jaksaa edelleen valloittaa,

mistähän lie tuo väri peräisin?

Tässä taasen oivallista kranssimateriaalia,

humala ei tänäkään vuonna jaksanut kovin rehottaa,

lehdet ovat olleet käppyrällä viikkoja.

Ei ne lehdet siis, vaan tuo varsi.

Naapurin vanhan pariskunnan kanssa aina 

kisaillaan saniaisten noususta.

No  kas, meillä on etelän puolella suoraan paisteessa,

heillä seinän vieressä pohjoispuolella taloa...

kumpihan siinä mahtaa voittaa?

No syksyllä sitten taas ihastellaan 

heidän saniaisiaan, 

ne kun jaksavat olla ja rehottaa lähes jouluun...

No, tuossa siis kultapallo,

se saniainen ja taustalla kanadanpiiskuakin.

Ei voi tietää, mikä tämä on.

Enkä ole varma, 

kiinnostaakokaan.

Joku.

En syö.

Mutta kaunis on.

Loisii omenapuun juurella.

Ai miten niin vanha omenapuu?

Tästä viimeisestä kuvasta voisin kertoa tarinan.

En kerro.

Naapurin isännöitsijä palkkasi puutarhurin siistimään

alanaapureiden ja heidän välisensä orapihlaja-aidan.

Puutarhuri sitten päätti olla näppärä täti ja

jatkoi meidän ruusupuskalla.

Puska näkyy vasemmassa laidassa.

Otti sitten metrin syvemmälle kuin orapihlajaa.

Hassua kyllä, tämä täti ei koskenut 

etualalla näkyviin mikäliepuun versoihin,

ei myöskään kaatanut ihan oikeassa

alakulmassa näkyvää puuta.

Mutta ruusut veti juuresta poikki.

Metrin.

Meiltä kukaan mitään kysymättä.

Jos (hups) joskus kiroilisin,

sanoisin mitä ajattelen herra ärrästä.

Mutta enhän minä edelleenkään kiroile.

1.