Kyllä ei mene hyvin.
Sunnuntaiaamu, herään puoli kasilta, nousen. Luen uutisia, palelen. Hiton kylmä. Ikkunanraosta tuulee suoraan sisään, muistan kyllä, etten ole teipannut niitä.
Ysin jälkeen menen takaisin sänkyyn, lämmittelemään. Herään kaksi kertaa, pikkulapsi tuo kummallakin kerralla minulle aamiaisleivän, jälkimmäisellä kerralla myös kahvia. Kahdeltatoista hän kysyy, josko olen sairas. Ei, en ole, olin vain näköjään väsynyt. Yön nukuin puuvillakäsineet rasvatuissa käsissä, ilman vastaavaa hyötyä, iho tippuu tassuista edelleen.
No, jalkauduin kohti lukutuoliani, pikkulapsi sitten haki minulle päivän lehden. Luin sitä antaumuksella ja kas, huomasin kahvikuppini hävinneen. No, missäs se? Oli sitten tipahtanut. Alla olevaan avonaiseen pussiin. Pussissa oli viikkojen aikana keräilemäni keskeneräiset työt, ne olivat lähinnä päättelyä vailla, odottamassa kätösiäni.
Kappas vain, kolmet villasukat, kuutisen sytomyssyä, pari tiskirättiä, kahdet lovikkalapaset, neljä tupsua ja huivintekele, tuo suurin. Näppärä kun olen, laitoin ne kaikki pesukoneeseen ja kolmenkympin pesu, kait se nyt yhdet kahvit huuhtoo. Joo, huuhtoi.
Ja "kolmekymppiä" kutisti myös. Olivat aikuisten kokoa.
.
Saapi nähdä, mitä nyt tapahtuu, minulla on perunat kiehumassa. Vanha mies aikoo tehdä totkoja. No, tuo totkot on vapaa suomennos ameriikankielestä, avaan sitä tarkemmin, jahka olemme syöneet. Satakuntalaisittain nuo totkot ovat jotain epämääräisiä roskia, jätteitä, esim. tiskialtaan sihdistä kerättyjä. No niitä totkoja emme syö, katsotaan :)
Pari juttua vielä.
Näin meillä koottiin parvisänkyä:
Meillä on myös kevät:
No ei varmana ole. Pakkasta lienee parisen astetta, jotain pientä valkoista sataa, nuo vihreät ovat sisältä.
Voiko joku vielä väittää, että hyvin pyyhkii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti