Kouluunnutaan

On se vaan hieno juttu kun saadaan taas syksy. Arki. Kotona asuvaiset lapsukaiset palaavat tiedon äärelle ja omat kuviot taas selkenevät kesän pyörityksistä.

Mörköpeikko saa todellakin kyytiä ensi torstaista alkaen, rankka jakso, sekä säde- että sytostaattihoito päällekkäin viisi viikkoa putkeen. Siitä selvitään. Pakko. Meni monta viikkoa taudin pyörteissä, ennen kuin tajusin omissa aivoissani tämän taudin eron isäni tautiin, isähän kuoli. Isäni tauti oli löydettäessä siinä vaiheessa, ettei ollut muuta kuin palliatiivinen hoito enää jäljellä, saattohoito oli minun osani siinä. Tämä taasen on mitä kirkkaimmin sairauden hoitoa ja taudin hävittämisen varmistelua, ei suinkaan saattohoitoa. Siinä on ero, onko se taudin hoitoa vai saattohoitoa, minullehan se vaan oli pitkään vaan syöpä ilman mitään ymmärrettävää eroa mihinkään suuntaan. Tällaista ajatuskuviota minun kesäni on ollut muiden järkytysten ohessa.

On se elämä tasaantunut muutenkin. Olen virkannut ja kutonut (yleiskielellä sanottuna neulonut, mutta minun murteellani olen kutonut sukkapuikoilla sukkia).

Pikkulapsen kanssa tulimme hetki sitten mattopyykiltä, monta pitkää mattoa tuli taas pestyksi. Ja sosiaalinen luonne lapsemme kun on, hän sai heti kaikki naiselävät siellä ihastelemaan reippauttaan ja hauskuutti heitä jutuillaan. Nuorempaan kummisetäänsä tulee noilla ominaisuuksillaan. Istuimme pihassa mattopyykkijäätelöllä ja ensi kerran viikkoon kuului tuttuakin tutumpaa rapinaa, sadepisarat ropisivat aurinkovarjoon yläpuolellamme. Saimmepahan ainakin pestyksi ja kuivumaan ripustetuksi ne mattoloiset :)

Pyykkäyksen aikana saimme muutaman puhelun tuolta Joensuun suunnalta. Isolapsi se  siellä teki kauppoja torilla, teemalautasia äidilleen kuulemma, sopivalla hinnalla, kiitos vain :) Ja oli sitä kosittukin, erilainen raikas murre taisi saada herran kosimatuulelle, tiedä tuota. Hyvä kuitenkin, ettei suostunut, yksi avovävy niiltä ilmansuunnilta riittää tälle avoanopille :)

Ihanainen keskilapsemme kun taannoin täytti niitä vuosiaan leirillä, juhlimme sitä sitten hänen kotiuduttuaan. Pikkulapsi teki hänelle kakkuja.

Tässä eka:

Tässä toka:

Ja tässä kolmas.

Täydestä meni. Kaksi ekaa betonista tehtyjä ja askartelumaalilla maalattuja. Kermakakussa on päällä servetti ja reunoilla suklaakakusta ekalla maalauskerralla irronnutta maalimurua, kerrottiin pinnan olevan se sellainen netistä tilattava kakkukuva. Pinkki maali "suklaakakussa" saatiin lopulta pysymään siten, että laitettiin spraylakka alle, kuivuttuaan siihen päälle pinkki ja sen kuivuttua vielä yksi lakkakerros. Ja hyvä tuli. Muutenkin ruskea tuli herkullisemman näköiseksi saatuaan lakkakerroksen pintaansa.

Keskilapsi vain ihmetteli kakkujen suurta määrää. Viimeisinkin kakku oli pikkulapsen itsensä suunnittelema, piirustuksetkin teki. Itse suunnitteli hankinnat, ruotsalaistehtaan mutakakku ja siihen koristeet. Suunnitelmaa ja toteutusta voi vertailla hyvillä mielin.

Kas näin meni suunnitelma:

Ja sitten vielä ne pakolliset puutarhakuvat, aloitetaan keväästä ja kaaoksesta:

uudet taimet ja kukkatikkaat

saunan ovella oleva pata ja
hienot itsekasvatetut samettiruusut

tässä isommassa padassa samettiruusut ovat markettojen takana
noin kymmenen sentin mittaisina

takana vasemmalla se saunapata...
japaninhumala kiemurtelee kaikkialla

ja tässä makkarin ikkunasta saunalle päin.
vasemmalla se pata, jossa ne kymmensenttiset ovat metrisiä nyt





eka kyssäkaali


Näin tässä viimeisenä viikonloppuna ennen jälkikasvun kouluuntumista, palataan linjoille :)





Käsityökirjoja

Tunnustan, olen taas koukussa. Tällä kertaa kirjoihin, edelleen siis. Tässä kuvia kirjaston kirjoista hyllyssäni. Kävin hakemassa viimeisimmät varaukseni ja yhdessä kirjastonhoitajan kanssa saimme kummastella tietotekniikan kummallisuutta, se ei ollenkaan piippaillut, vaikka lainamääräni ylitti viisikymmentä kirjaa, kyllä aina ennen vaan on piipannut ja temppuillut. Pahoittelut kamalista salamavalon läikähdyksistä. No siis kirjoihin:

Lempparina Katja Rinkisen Vibtagen viemää

Näistä tilasin itselleni tuon eco craftin

Tuo satavuotiskirja on väärässä hyllyssä

Tietäisikö joku, mistä saisi tuon ylimmän kaavakirjan hankituksi?

Täs on ne muut kirjat, ei kovin käistöisiä,
huomannette, ei yhtään romaania missään

Tässä viimeisen kohdalla taisi karata mopo. Nämä tulivat adlibrikseltä, halusinhan tuon alimman eco craftin.

Pinosta puuttuu pari lahjakirjaa, niitä en voi stalkkereiden vuoksi tänne näytille laittaa (keskilapsi on linkannut äitinsä blogin ystävälleen!!). Mainittu keskilapsi muuten vanhenee tänään, jälleen kerran partioleirillä. Tällä kertaa emme kuitenkaan mene häntä leirille kakuttamaan, järjestäjät ottavat sata (!) euroa maksua vierailupäivästä. Sillä hintaa tehdään jotain ihan muuta, hahhahhaa.

Nyt matka käy pesiskentän laidalle kannustamaan, saan nauttia isolapseni seurasta tämän illan :)

Kiemuroiden keskellä

Kesä se kuluu. Sataa ja paistaa, kaikki käy. Olisi toki kivaa, jos vastapestyt matot kuivuisivat ennen uutta sadetta :) Ovat matot meinaan melko surullinen näky viimeöisen ukkosmyrskyn jäljiltä.

Täällä yritän selvitä kaikkien asia- ja ihmiskiemuroiden keskellä, joskus jopa onnistuen. Kaiken tämänkesäisen kokemani perusteella voin sanoa että ihmismieli on oikeasti kummallinen. Yllättävä. Raadollinen. Ystäväni on ammatiltaan opinto-ohjaaja ja hän sanoo vievänsä työn mukanaan kotiinsa, hän pohtii opiskelijoiden asioita aina vain ja samalla tietty väsyy. Onneksi en ole opo ja koetan olla väsymättä.

Jo näiden lähiasioiden pohtiminen saa minut, niin tekemään mitä? Mietitääs vähän: pohtiminen saa minut raivostumaan, itkemään, iloitsemaan, suuttumaan, huutamaan, nauramaan, toimimaan, auttamaan, lamaantumaan, järkyttymään, pettymään, olemaan ylpeä, olemaan onnellinen. Siinä kait ne viimeisimmät tuntemukset.

Kaiken tuntemisen keskellä olen jotain tehnytkin:

Patonkia ruosteisella pellillä

Yksi ilman valkosipulia

Kukkaruukkuteelmä ja arabian kupit

Kummipojalle rahastosijoitus

Ulkoilutin Tilkunviilaajan tekemää
aivan ihanaa laukkua vihaisten lintujen joukossa

Pyysin pikkulasta pesemään muutaman sangon...

Iloitsin monitoimilapsestani,
kuusi ikkunaa yhtaikaa aktiivisena ja
samalla voi myös kuivata hiuksensa
ja keskustella äitinsä kanssa

Suosittelen lämpimästi tutustumista Tilkunviilaajan blogiin, tein tilauksen ja sain toivomani, laadukkaan laukun. Kuva valitettavasti ei ole paras mahdollinen, mutta kyllä se olennaisen kertoo, täällä on tyytyväinen laukunkäyttäjä. Ja amerikkalaisten mainostajien tapaan: "eikä tässä vielä kaikki", sain myös pienen loistavan pussukan matkakäsitöiden hallintaan, siitä tosin ei ole kuvaa. Iloitsen vilpittömästi käsistään taitavista tekijöistä ja tämä laukku on taas yksi ilon aihe, työ on kadehdittavan kaunista ja ammattimaista tekoa.

Tälle viimeiselle lauseelle löytyy katetta, tein nimittäin viime viikolla itselleni juhlahameen Ottobren kaavoja muokaten ja siihen päälle pitsiyläosakkeen Joka tyypin kaavakirjasta soveltaen. Eikä jälki niin ammattimaista todellakaan ole. Toki siitä käyttökelpoinen tuli, mutta paranneltavaakin on. Puku ajoi asiansa, juhlat tulivat juhlituksi, hyvässä seurassa, ihanassa paikassa ja ihanaa ruokaa syöden. Juomista ei kannata paljoa mainita, aiemmin mainittujen pettymisten vuoksi ajoin juhlapesueeni kotiin yömyöhällä. Yömyöhällä tavattiin vain muutama peura ja hirvi, onneksi ei kuitenkaan kosketusetäisyydeltä mitään niistä.

Tuota juhlapaikkaa voisin hehkuttaa vaikka kuinka, mutta uskon paikan puhuvan parhaiten itse puolestaan. Miljöö herkullinen, muistoja neljän vuosikymmenen takaa, Alvar Aalto on ollut mestari, Eija ja Petri ovat tehneet loistavaa työtä paikan eteen ja ovat siinä onnistuneet upeasti. Palvelu parasta, ruoka huippua (hei ne ahvenet!! Eikä pihveissäkään huippuravintoloille hävitä, päinvastoin!!), kaikenikäiset huomioitu. Suosittelen.

Vinttiä on siivottu, tyhjennetty. Löytyi verhoja, kasikytluvun loppupuolelta... Isolapsen vaatteita vauva-ajalta, Pentikin kaksikorvasia kuppeja kasi-ysikytlukujen vaihteesta, kolme lihamyllyä, ja sitten se paras:

Silloin ysäriajan alussa aloin kerätä Arabian valkoista Dominosarjaa. Lautaset monet koot, kahvikupit ja muut kahviserviisit. Sitten ne lopetettiin. Tilalle tuli se nykyäänkin tehtävä 24h-sarja. Ja minä olen edelleen Dominon kannalla, paras. Minä sitten olen vuosia niitä aina ostanut jossain nähdessäni, huutonet yhtenä hyvänä välittäjänä. Ostin kahvikuppeja kunnes joku möi minulle teekuppeja. Oitis vaihdoi keräykseni kohteen teekokoisiin kuppeihin. Tein sitten inventaariota Dominosta, viitisenkymmentä kahvikuppiparia, kolmisenkymmentä teekuppiparia... Olisko jollain leipälautasia, vaiks ensi alkuun parikymmentä? Ruokalautasia? Salaattilautasia? Keittolautasia? Teekuppeja? (Kahvikuppeja en taida enää tarvita, kahvi pysyy paremmin kuumana teekokoisessa kupissa :)

Tarttisko joku Kauppalehti Optioita, jotain yhdeksänkymmentäluvun lopulta alkaen... lähes täydellisiä vuosikertoja...

Huomaahan sen, ettei ole yhtään kukkakuvaa. Maltoin hiirikättäni vähän, niitä sitten joskus.

Hei, palataan taas, eiköhän se tästä taas lähde :)

Vanha talo uhattuna

 

 

 

Vanha talomme oli uhattuna.

Taisteluni talon puolesta onnistui.

Ei asia vielä selvä ole,

mutta paremmalta näyttää.

Ainakin hengitän.

Onko tämä juosten piip?

Tähän saakka koko kesä

on mennyt minulta kaaoksessa.

Mietin läheisten ja ystävien suuria murheita,

mörköpeikkoa,

suren tulevaa

ja ihmettelen ihmismielen kummallisuuksia.

Eivätkä ne kummallisuudetkaan vielä,

mutta kun ne muuttuvat teoiksi,

teoiksi, joita ei voi hyväksyä tai edes ymmärtää.

On yritettävä selvitä. 

Kovin pienet asiat tai sanat
saavat minut suunniltaan,
murtumaan,
edelleen.

Unkiot räjähtivät taas

Onnekseni lähelläni ovat tärkeimmät ihmiseni, perhe.

Rakastakin rakkaammat lapsukaset,

iso-, keski- ja pikkulapseni tuovat iloa joka päivä,

uka lähellä, kuka kauempaa.

Jotenkin on jo niin vanha,

että ymmärtää läheisten ihmisten

merkityksen hyvinvoinnilleen.

Heistä saa voimaa jaksaa,

voimaa vaikka taisteluunkin.

Vettä on tullut taivaan täydeltä

Olen yrittänyt pyristellä lamaantumista vastaan

tekemällä kaikenlaista pientä.

Tässä ritarille tekemäni haarniska,
ritari kävi keskiaikamarkkinoilla.

Puutarhan kuopsutusta

Ulkoilua.
Kukkapenkkien laajennusta.

Kirjoja ja lehtiä. 

Lasi viiniä silloin tällöin.

Kankaat ja langat senkun lisääntyvät,

odottavasti koreista ja tuolilta
vienoja katseita luoden.

Perinteisiä perheenäidin töitä, mansikoita pakkaseen.

 

Tämänkesäinen loisto:

Tästä jatketaan,
päivä kerrallaan.

Voidaan hyvin,
niin ruudun siellä kuin täälläkin puolen :)

Mennäkö ylä- vai alamäkeä?

Jos luulin olevani pohjalla, eilen totesin, ettei se pohja vielä ollutkaan saavutettu. Nyt kysyn, mitä vielä? Eikö jo riitä? Nyt niitä onnellisia asioita kehiin ja pian!
-t-

Rikkaruohoja

Katsokaatte. Olen pitkin kevättä ja alkukesää nyppinyt kaikenlaista rikkaruohoa joka puolelta pihaa, niin nytkin tein. Ja mitä sieltä löytyikään? Näytti porkkanan lehdiltä, nyppäsin ja näytti myös porkkanalta! Sepelin päällä? Mistä siemenet? Ei aavistustakaan. Jätin loput kasvamaan...

Lumikola porkkanoiden vieressä odottaa talvea...

Ja unikot räjähtivät kukkaan :)

Tällaista tänään, kuinkahan huomenna?

Hyvää ja onnellista

Kuinka onnellista onkaan

• huomata keskilapsen halunneen suuresta kaupungista kotiin omaan sänkyynsä keskellä yötä, keskelle lattiaa lennähtäneet kengät paljastivat yön kulkijan
• syödä hidas aamiainen kaikessa rauhassa vanhan miehen ja keski- sekä pikkulapsen kanssa
• rasittaa talvenkalpeita jalkojaan huimilla nousuilla korkeuksiin
• loikoa auringon lämmittämällä kalliolla kuunnellen tuulen suhinaa



Kataja
Kalliolla kukkulalla



• paistaa pikkulapsen ja vanhan miehen kanssa makkaraa männynkäpytulella
• tutkailla polkujen varsilla olevia vaihtelevia maisemia ja kauniita kukkia

Kuusi

Mänty

• löytää ensimmäinen aukeamassa oleva vaaleanpunainen juhannusruusu

• jutella kerta toisensa jälkeen isolapsensa kanssa puhelimessa
• juoda lasillinen hyvää punaviiniä
• miettiä tämänkin kukan olemassaolon tarkoitusta

Konnantatar ja nuppuinen kakkara

• käpertyä illalla peiton alle keho ihanasti rasittuneena

Löytyyhän sitä hyvää, kunhan antaa itsensä huomata niitä. Eihän se aina helppoa ole, nyt oli hyvä nämä tähän kirjata, niihin tulen vielä lähiviikkoina palaamaan. Mörköpeikon tarkennus ja häätö ovat edessä.

Mukavaa kesäistä viikkoa meille kaikille :)



Haastettu

Kirahvilan Kati haastoi minut jo kauan sitten vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Minun puolestani pitää keksiä samaiset yksitoista kysymystä ja haastaa uudet yksitoista bloggaajaa mukaan.

1. Minkä värinen tunnet olevasi?

Yksinkertaisesti sanottuna olen sininen. Ja jos muuten herkullista väriä ajattelee, se on ilman muuta keväänvihreä, tai oikeammin kevään vihreät, ne moninaiset ihanaiset :)

2. Millaista blogia kirjoittaisit, jos olisit nyt 20-vuotias (ja jos olet nyt n. 20-vuotias, millaista kuvittelisit kirjoittavasi 20 vuotta vanhempana)?

 

Kati, vaikea kysymys. Mietitääs vähän. Ollessani kaksikymppinen tietokoneet olivat aivan uusi juttu. Ensin rakastuin tietokoneella kirjoittamiseen, se oli niin helppoa. Jos siirrän ajatukseni tähän päivään ja kuvittelisin olevani kaksikymppinen, luultavasti kirjoittaisin, niin, mistä? Taitaa olla niin, että itsekeskeinen kun olen, kirjoittaisin jotakuinkin samoin kuin nyt, itsestäni.

 

3. Jos olisit kasvis, mikä kasvis olisit?

 

Jos pohtisi vähän:

 

Sen pitäisi olla

• kotimainen
• lähellä kasvava
• voisi myös itse kasvattaa
• mitä sitä tarvitseekaan: vitamiinit, lukuisat kivennäis- ja hivenaineet, ja ja ja...
• herkullinen
• kauniin värinen
• pyöreä

 

Mitä tästä siis tulee? Tomaatti.

 

4. Kuka ajattelija/kirjailija tms. on tehnyt sinuun vaikutuksen?

 

Jo työnikin puolesta joudun lukemaan paljon, samoin itseni vuoksi. Maailma on täynnään vaikutuksen tehneitä, kukin tavallaan, joka päivä vaikutun. Mutta takaraivossani naputtaa vain yksi nimi, joka palaa usein: jo edesmennyt Juice. Kun kuuntelee hänen verbaliikkaansa, huomaa sen olevan aivan hämmästyttävä. Mielestäni suomen kieli on aivan huikean kaunis ja monivivahteinen ja henkilö, joka sitä lahjakkaasti käyttää, saa aina arvostukseni.

 

5. Osaatko seistä päälläsi?

 

Herrajjumala, en!

 

6. Onko sinulla joku erityistaito tai -kyky?

 

Kyllä, olen hyvä työssäni.

 

7. Lempituoksusi?

 

Luonto sateen jälkeen.

 

8. Kuka on lempirunoilijasi ja miksi?

 

Ehdottomasti Heli Laaksonen, hän kirjoittaa lapsuudesta saakka tutulla murteella. Häntä voi sujuvasti sekä lukea, kuunnella että katsella.

 

Mieleeni nousi myös Lauri Viita ja mieheni edesmennyt täti. Tädillä oli tapana aina juhlatilaisuuksissa lausua Viidan Kaarisilta. Vieläkin menee kylmät väreet selkäpiissä ja kyynelet nousevat silmiin sitä ajatellessa, ei niinkään runo, vaan taitava ja vaikuttava lausunta.

 

9. Mikä on tärkein aistisi?

 

Tähän vastaisin, että näkö.

 

10. Tiedätkö kumpi aivopuoliskosi on dominoiva?

 

Tietoa ei ole, mutta uskon aivojeni olevan sekametelisoppaa

 

11. Mikä musiikki saa sydämesi laulamaan?

 

Tässäkin asiassa olen umpisuomalainen. En paljoakaan siteeraa sanoituksia, mutta tykkään niin paljon suomen kielestä, että suomalaiset sanoitukset kolahtavat ja sitä myöden sydämeni lähtee mukaan. Niin vanha kuitenkin olen, että vanhat, seiskyt-kasikytlukuiset poppirokkijutut iskevät syvimmälle.

 

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan :)

 

 

Ja nyt ne minun kysymykseni:

1. Puhuitko vai kävelitkö ensin?

2. Missä vietit suurimman osan valveillaoloajastasi ennen kouluikää?

3. Oletko käynyt pikkukoulua vai isoa koulua?

4. Millä kuljit koulumatkat?

5. Oletko opiskellut pitkään?

6. Onko sinulla kummilapsia?

7. Minkä aineen opettaja on jäänyt erityisesti mieleesi?

8. Haluaisitko opiskella vielä uuden ammatin?

9. Mitä haluasit tehdä, jos mikään ei sitä rajoittaisi?

10. Fillarilla vai kävellen?

11. Nyt vai huomenna?

Ja keitäs minä sitten haastan vastaamaan?

Ihan nimeltä mainiten tietenkin Katin Kirahvilasta (Nokkos-Silakalle terveisiä!) ja sen jälkeen juuri sinut, jokaikisen blogini lukijan, joko kirjautuneen tai kirjautumattoman, ei väliä. Mielelläni lukisin vaikka kommenttilaatikostani, jos (tai siis kun) olet ottanut haasteen vastaan ja pääsen lukemaan vastauksiasi :)

Positiivinen ajattelu ja murheen alhosta nousu alkaa juuri nyt. On tässä maailmassa paljon hyvää ja kaunista, se pitää vaan nähdä.

Katsos vaikka tätä:

Mukavaa alkavaa viikkoa :)

 

Nonni.

Ja yksi "riemu" lisää. Nuori nainen peruutti autonsa minun autooni. Katsomatta peileihin siis peruutti autonsa. Järjen riemuvoitto. Pääsi pari rumaa sanaa. Eipä tarvinnut ajella enempää tänään. Taas soitin pellinsuoristajalleni. Itsehän ajoin viime(tai jonain)talvena peräkolarin, itse siis, nokka suoristettiin. Viime kesänä isolapsi vähän oikoi aidankulmaa, kylki suoristettiin peräpäästään, nyt toinen kylki nokkapäästään... joku kun lukee auton papereita, taitaa luulla (suottako?) autolla ajetun romurallia...

Onni onnettomuudessa oli eilinen autonkatsastus. Vain viikon myöhässä, mutta näemmä riittävän ajoissa... joku johdatus kait... istuessani poliisiautossa antamassa tietojani ystävälliselle poliisisedälle mitä näinkään, keskilapsi se siitä poliisiauton editse käveli päin punaisia, äitinsä vain hymyili vienosti poliisisedän kanssa.

Lopputulos luonnollisestikin oli kolhijan syyllisyys, minulle jää vain suoristuttamisen vaiva ja sijaisauto, onnekseni näin.

Tällaista tänään, kuinkahan huomenna? Koko päivä satakunnassa...

Minun kesäni alkoi

Kiitos kaunis kaikista kannustavista kommenteistanne näiden postausten aikana, arvostan niitä kovasti! Kiitän ja kumarran :)

Niin paljon tapahtuu, ettei enää tiedä mikä on oikeasti tapahtunut ja mikä unta. Olen nimittäin nukkunut paljon ja nähnyt kovin todentuntuisia unia, paljon. Unia jotka voisivat aivan yhtä hyvin olla niin totta kuin untakin. Yritän jäsentää päätäni kirjoittamalla tätä tänään, nämä ovat sitten elettyä, eivät valitettavasti unta.

• Mörköpeikko on palannut keskuuteemme. Suuret tutkimukset ja sitten sytostaatti. Ei hyvää seuraa.
• Olen saanut niin neuloja kuin hierojan kouriakin, paljon, vähän pehmittämään pinkeätä kroppaani. Yhden mörköreissun jälkeen hieroja kysyi "Mitä sulle on tapahtunut!!!" Keho soi  "pingg" lihasta koskettaessa. Huomasin ajaessani purevani hampaita yhteen, raivolla. Ei tainnut auttaa.
• Keskilapsen kanssa teinikiemurat ovat jänniä.
• Pohdin koko ajan isolapsen mahdollista uupumista omaishoitajana, työssään pesistuomarina ympäri isänmaatamme, mummun pikku apurina, äidin pienenä tyttösenä, sulhonsa varusmiespalveluksen päättymistä odottavana prinsessana... huoh.
• Loma ei vain millään tunnu tulevan.
• Anoppi teki typeryydessä pohjanoteerauksen.
• Olen ensi kertaa puhunut isästäni tuntematta suurta tuskaa.
• Tulen liittymään mörön häätämisen seurausten tukemiseen, minusta taitaneepi tulla taas satakuntalainen, kesää on paljon edessä.
• Miten ihminen, joka on jo valmiiksi luuta ja nahkaa, ilman mainittavia lihaksia, tulee kestämään sytostaattihoidot??
• Ilon asioista, meillähän kotipiha on pieni. Vuokrasimme pienenpienen pellonläntin ja siellä näyttää kasvavan jotain muutakin kuin juolavehnää.
• Pieni kotipihamme on ihanan vehreä. Ongelmana on saamattomuuteni kesäkukkien istutuksessa. Niitä taimia on pilvin pimein, mutta ne odottavat pihalla ruukutustaan tai kukkapenkkeihin pääsyä. Siellähän odottavat.
• Arvatkaas miltä näyttää, kun vanhan talon vanha mies kantaa olallaan säkillistä hyvin kompostoitunutta hevosenlantaa ja se säkki halkeaa...
• Nyt pihassa on minun lempparilämpöni, 19 astetta plussaa.
• Ostin villasukkalangan, menen lauantaina tutustumaan sähköttömän elämän saloihin, satakuntaan taas.
• Olin tänään pupsuteltavana molemmmista päistä, jalkahoito, säärten siloitus ja vielä geelatut kesävarpaat. Siitä sitten muutaman viraston kautta hiuksia huollattamaan, ihanaakin ihanampi kampaajani on saanut sytostaattikuurinsa lävitse ja "enää" sädehoidot, yli kolmekymmentä kertaa sädetystä ja lisäksi viisivuotinen lääkitys. Kuten tavallista, palasin kampaajalta rentoutunueena kaikesta huolimatta.
• Työkaverini sairastui rintasyöpään huhtikuussa, leikkaus, piti olla sillä selvä, nyt sitten kuitenkin hoidot alkavat. Toinen työkaveri tuli eilen töissä käymään, suoraa sairaalasta rintasyöpäleikkauksesta. Kolmannen työkaverin mies kuoli vappuna yllättäen syövän komplikaatioihin. En jaksa jatkaa tätä listaa. Mietin vain, murenenko vai jaksanko. Ympärillä on nyt liikaa pahaa. Vaikea pitää omaa mieltä edes neutraalina, saati sitten positiivisena.
• Tässä yksi positiivinen juttu:

Pikkulapsi ja Prinsessa

Tässä tämä ajatusten sekamelska, ei siitä taida tolkkua saada, mitä väliä. Taidan mennä nukkumaan, taas.

Missä kesä?

Teini-ikäisen äitinä olo on ainkin vaihtelevaa, eipä pääse luutumaan vanhoihin kaavoihin ja joo'o, kyllä pääsee yllättymäänkin. Iltapäivällä suuren kaupungin sosiaalikeskuksen täti soitti. Ystävällisesti soitti hän. Kiihkottomasti kertoi tapahtuneen. Kiittäen otin tiedot vastaan. Ja sitten olikin pää tyhjä. Yritin sulatella. Sulattelin. Tein toimintasuunnitelman. Toteutin sen. Enää on siitä suunnitelmasta viimeinen osio tekemättä.

Suunnitelmaa tehdessäni käteni eivät voineet olla paikallaan. Otin kuvan ikkunalaudalla olevasta kasvista, jota en tunne. Sain sen pienenpienenä ja muistikuvani on sellainen, että siitä pitäisi tulla amppeliin sopiva riippumallinen.

Pienet vihreät(!) nappimaiset aavistuksen nukkamaiset lehdet ja yllätys-yllätys siihen tuli kukka. Kymmenen sentin mittaisen varren päässä on pikkuisen orvokkia muistuttava hennon lila kukka.

Minun taidoillani niitä oli mahdoton tarkentaa samaan kuvaan, kukka näes ihan oikeasti sojottaa kymmensenttisen varren päässä, irrallaan muusta kukasta kuin varresta. Siispä kaksi kuvaa samaisesta, pahoitteluni jälkimmäisen salamankäytöstä.

Tunteeko joku tämän?

Lisäksi meillä on sijoituskukkana pienenpieni appelsiini(tai mikä lie mandariini...)puun alku. Jahka hän vahvistuu ja isolapsi muuttaa taas kotiinsa, hän matkaa mukana. Saanko esitellä:

Huomaattekos, meni aika monta hetkeä, etten ollenkaan miettinyt tätä viimeistä suuren toimintasuunnitelmani kohtaa, sain sekä omat että teidän ajatukset siirretyksi sijaistoimintoihini kukkiin. Nyt pitänee palata maan pinnalle ja miettiä jos-käy-niin-sitten-teen niin-jos-käy-näin-sitten-teen-näin-vaihtoehtojani. Nyt saa kyllä toivottaa tsemppiä!!

Huoh!

PS. Koulut loppui, kesä saisi tulla :)