keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Vesilaitos se jaksaa ilahduttaa

Meillähän on yhdeksän naapuritaloa. Viidellä meistä on yhteinen runkolinjasta tuleva veden jakelujohto. Siitä taasen kuhunkin taloon oma tonttijohtonsa.


No, nyt tuo jakelujohto vuotaa, tien alla, tietty syvällä. Vesilaitoksen mielestä sen vuotavan johdon nimi on kuitenkin tonttijohto ja näin ollen se on meidän kontollamme. Ja höpö höpö, me emme kunnan johtoa korjaa, se on heidän tehtävänsä. Siihen on ainakin 25000 hyvää syytä, naapurit ovat kanssamme samaa mieltä.


Tässä siis väännetään kättä vesilaitoksen miesten kanssa, turhaan sikäli, että vesilaissa jo kerrotaan jakelujohdon ja tonttijohdon määritelmät, siihen me nojaamme. No, vesilaitoksella on yhtä lailla ainakin 25000 syytä yrittää vierittää se meidän harteillemme.


Jää nähtäväksi, kelle ne syyt kasautuvat, eka päivänä elokuuta viimeistään pamahtaa, joko meiltä kaikilta vedet poikki tai sitten vesilaitoksen pinna katkeaa ja he avaavat tien ja korjaavat johtonsa. Hmm...


Mutta jottei ketutus liian kovaksi äidy, kannattaa mennä pihaansa tarkastelemaan. Ihan ensi alkuun kuitenkin otin pensasleikkurin ja päräytin naapurin orapihlajat, vastikkeena syksyllä tulevasta ihanasta mustikka- ja puolukkasadosta, josta pakastimeni tulee taas täyttymään. Nam! Kannattava vaihtokauppa, ainakin minun kannaltani :)



Siis kasveja meiltä. Tietääkö joku leijonankidan olevan kaksi- tai monivuotinen, meillä ainakin kukkii viimevuotinen.

Ylärivin keskikuva oli kovan työn takana, meillä on kokonaiset kaksi hapankirsikkaa ja ne piti saada samaan kuvaan.

Palava rakkaus, joku kiva keltainen kukka, peurankello ja ruusu hohtavat kilpaa auringossa.

Alarivin vasen on se, jota en vieläkään tunnista, jota keväällä jo ihmettelin, linkin takaa löytyy se ihmetys kasvitieteellisten tulppaanien juuresta. Kasvaa hyvin ja kukkiikin pian.


Saunan portaalta kurkistaa possu, ainoa patsas koko pihassa. Hän on kesinyt kaiken nahkansa jo pois, mutta aina vain jaksaa vahtia kukkiani.

Yläoikeassa kuvassa naapurimme romanttinen ruosteinen parveke, jota aina unettomina öinä saan ihailla näin kesäaikaan.

Ja viimeinen kuva kertokoon siitä, että olen tehnyt jotain muutakin kuin virkannut, olen ollut ekaa kertaa mattopyykillä, vanhan talon vanhan miehen kanssa saatiin ekat viisi mattoa pestyiksi, kuivumistilaa ei ole enempää. Jahka ne ovat kuivat, jatketaan.

Taidan siirtyä katselemaan naisten pallonlyöntiä tuonne lähikentän laidalle, josko nyt olisi saaliina pisteitäkin.

Ihanan aurinkoista iltaa, palataan kanavalle :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti