maanantai 17. lokakuuta 2011

Ulapassa oltiin

Kuten viime postauksessa jo kerroin, olin mukana Ulappa2011-harjoituksessa Kirkkonummella, tarkemmin sanottuna Upinniemen varuskunnassa.

Lupasin tarjota hihasta nykäisevälle sotkukahvit, kävi kuitenkin niin, että Perijätär tarjosi minulle kaffeet, kiitos, tuli tarpeeseen :) (luet kuitenkin...)

Bussilastillinen naisia, matkaa tunteja ja perillä hyvin toteutettu koulutus. Perjantaista sunnuntaihin täyttä tietoa, upeat maisemat, loistava sää ja hyvä seura. Majoitus varusmiesten tuvissa (heidät lieni häädetty lomille tai metsään nukkumaan). Ruoka putkahti eteen monta kertaa päivässä, vaatteet saatiin käyttöömme ja palautettiin pesulaan, koulutus rullasi ja kaffenkeitin porskutti takapenkissä... huippuviikonloppu!

Tämän kuvasarjan nimi voisi olla

"Sinun voimasi voimamme on"















Kuvaa saa klikkaamalla suuremmaksi.

Voisin muutamalla sanalla avata joitain noista otoksistani.

  • Keskellä upea suomalainen sinitaivas, koivu syysasussaan ja uljas lippu (repaleinen tosin tarkasti katsoen)
  • Vasemmalla ylhäällä näkyy alttarin kuva. Kuva on otettu Upinniemen Merikappelista, Sotilaspastori Henri Kivijärvi esitteli omalla upean persoonallisella tavallaan meille sen historiaa, kiitos loistavasta esityksestä. Kiintoisaa kuvassa on kaksi asiaa, tuo läppäri, jolla saatiin mm. sähköitse musiikki soimaan ja risti, joka on tehty en-nyt-muista-mistä ammuksen hylsystä (onko noin iso oikeasti hylsy, en tiedä...)
  • Alhaalla oikealla on Merikappelin kellotapuli, karu mutta kaunis
  • Pari sotilaspukua vuosien varrelta
  • Pieni kuva vasemmalta ylhäältä kolmas, pakko kuvata. Kuivien männynneulasten tuoksu toi mieleen ala-asteajan, koulumme oli myöskin mäntykankaalla ja välitunnit rakenneltiin neulasista vaikka mitä, niin tuttu ja muistoja tuova tuoksu
  • Merivoimissa kun oltiin, olihan tärkeää kuvata myös potkuri. Laivoja en ehtinyt katsomaankaan, sotasatama oli jonkinmoisen kävelymatkan takana ja sitä paitsi vartioitu...
  • Henkarikuva on varusmiehen omasta komerosta. Tuollaisia henkareita kun jostain saisi, olisi melko onnellinen

Harjoituksen päättäjäisissä meillä oli
arvovaltainen puhujajoukko,
heistä nostan esiin kuitenkin hänet,
jota arvostan eniten.
Saanko esitellä, Elisabeth Rehn.
Nainen, tosinainen.


Suonette anteeksi kuvan heikon laadun,
olin kohtuullisen kaukana hänestä.

Näihin tunelmiin



1 kommentti:

  1. No tietty tulin lueskelemaan! Kiitos yhteisestä viikonlopusta. Yhteys jatkuu... T: "Perijätär :)"

    VastaaPoista