Olen julkisesti soimannut itseäni keittiöremontin etenemättömyydestä. Siihen on syynä säälittävä kilpirauhaseni. Se ei enää tiedä, kuinka olla. Olen liki kahdeksan vuotta sairastanut kilppariani, milloin liika- milloin vajaatoiminnalla. Leikkausta ja radiojodihoitoa on tarjottu, olen kerta toisensa jälkeen kieltäytynyt, olen pärjännyt lääkkeillä, tähän saakka. Radiojodia en ota, missään tapauksessa, en ala säteillä. Leikkaus on siis ainoa vaihtoehto. Leikkauksen riskeihin kuuluu äänihermon halvaus. Tarvitsen työssäni ääntä, en voi tehdä työtäni ilman sitä. Tähän asti olen sinnitellyt lääkkeillä, mutta nyt alkoivat haitat olla suuremmat kuin hyödyt.
Olo voi olla samalla täysin lamaantunut ja sähköjänis-efekti potkii silti. MUISTI PÄTKII. Tai siis sitä joskus on, yleensä ei. En muista nimiä, en muista, mitä olen vaikka kollegan kanssa hetki sitten puhunut. Voiko ylipäätään jossain työssä pärjätä ilman muistia?
Miten tämä siihen keittiöön sitten liittyy? No, alkukeväästä suunnittelin keittiön purkamista uuden tieltä. Irrotin kaiken irtoavan ja hankin samalla uudet kalusteet. Oli sitä liikatoiminnan sähköjänisaikaa. Ja sitten se lamaantui, siihen jäi keittiö. Käsi ei nouse mitään tekemään.
No, minulla on kaksi loistavaa lääkäriä, työpikalla toinen ja yksityisellä toinen (hyväksi lääkäriksi en laske sairaalamme sisätautipolin minulle osoitettua tohtorisetää, hoitakoon vaan mummoja). Tämä yksityinen on hoitanut minua oireenmukaisesti jo kauan, olen ollut koko ajan tosi tyytyväinen. No, muisti alkoi haitata työtäni, joten työpaikkalääkäri ohjasi minut muistitesteihin, ensin psykologin tekemään ja sitten sen jälkeen neuropsykologin tekemään. Serauksena diagnoosi joka viittasi kilppariin, noin vapaasti tulkittuna.
Tämä upea työpaikkalääkäri perusteli minulle tilanteeni vakavuuden niin hyvin, että suorastaan pyysin päästä leikkaukseen :) Fakta se on, joka minuun tehoaa! Pääsin kirurgin pakeille, hän sanoi, ettei nyt voi leikata, koska veriarvot ovat vinksallaan. Siis lääkeremontti, yksityinen viilaili ne heti samana päivänä. Aika yliopistosairaalan endokrinologille kun vei kuukauden tehokasta tasausaikaa, päätin vaikuttaa asiaan heti eikä vasta joskus (sain kuluneella viikolla ajan kuun loppuun, siellä kirralla olin viime kuun lopulla). Kuukaúsi on siis se "nopea" vastaanottoaika, josta se kirurgi puhui. Kuun lopulla siis pääsen sinne, katsotaan nyt, mitä labra silloin sanoo. Siihen on vielä paljon aikaa.
Se asia, josta minun oikeasti piti postata, on tämä ihana kevätsade. Se on laskeutunut yllemme ja raikastaa luonnon ja puutarhat, oi odotettu sade!! Kuivaakin kuivemmat tulppaanit huusivat vettä, en kuitenkaan aio kalliilla hanavedellä heti keväällä kasvejani kastella! Onneksi sade tuli ja raikasti kaiken, tuota vihreää puskee oikein silminnähden.
Tässä nämä kuivikkaat:
MaMa-haasteetkin ovat kilpparini armoilla, niitä joko teen tai en.
No, nyt nautitaan viikonlopusta, rakkaista omista ja yritetään muistivajauksesta huolimatta selvitä :)
Kevätsateessa
Jaksamista taudin selätyksen kanssa, onneksi olet saanut hyvät lääkärit. Se on tärkeää.
VastaaPoista