Muistin taas, miksi ostin pimennysverhot makuuhuoneeseemme. Kevät! Makuuhuoneen ikkunat ovat itään ja pohjoiseen, verhot antavat aamulla pari tuntia lisää nukkumisaikaa. Tosin vain, ellemme nuku ikkuna auki. Ainakin näin keväällä linnut aloittavat luontonsa mukaisen sirkuttelun ja riekkumisen auringon noustessa.
Tämän maiseman näen aamulla sängyn päädyn yli katsoessani, ilman verhoja, tänä aamuna koivumme oli suurilla hiirenkorvilla:
Eli, ellei herää nousevaan aurinkoon, herää lintujen sirputukseen. Parempia ne ovat kuin moni muu, mm. naapurin tupakankatku, mopopojat, poliisi pilleineen, naapurin ruohonleikkuri kello kuusi, listaa voisi jatkaa jos tarvetta olisi, ei kuitenkaan ole tarvetta.
Päääni takaa näin siis tuon edellisen näkymän, vastapäinen seinä näyttää tältä:
- Uuniseppien romahtaneen vanhan puuhellan tilalle vuonna 2001 tekemä kakluuni
- tapettikaupasta pahantuulisena hankittu paperitapetti (Tapettitehtaan mokattua tilauksemme)
- itse kunnostamani oviaukko ja ovi
- tapetin taustalla ensimmäinen itse naulattu pinkopahvi, samoin katossa pinkopahvi. Kattoihin emme enää tämän pahvituksen jälkeen edes harkinneet pinkopahvitusta, sen verran haastavaa se taidoillemme oli, kyprokki jyrää muualla...
Talomme kaikki vanhat alkuperäiset helmiponttiset ikkuna- ja ovilistat on irrotettu, olen puhdistanut maalista nyt jo lähes kaikki listat ja kunnostanut ja maalannut ne. Peiliovet olen myös puhdistanut, korjannut ja maalannut. Ikkunat ovat samoin kunnostetut, lisänä tietty vanha lasi, vähän rikoinkin niitä kunnostukseni hyörinässä. Tuo ovi menee yhteen eteiseemme ja tulevaan pikkuvessaamme.
Asumme ihmisasutuksen keskellä, kirjailmellisesti, olemme itse kotimme valinneet ja sen myötä tulevat lisärasitteet mukana. Liki satavuotias hirsirunkoinen talo, ei remonteilla juurikaan pilattu (ellei halua mainita upeita keittiön lattialankkuja, jotka oli revitty lastulevyn tieltä pois).
Meillä on erinomaiset kulkuyhteydet maailmaan ja työ ja koulut ovat lähellä, ne ovat sitä mitä me arvostamme. Tosin on se arvostus aika-ajoin rankkaakin, talvinen sisälämpö saattaa aamulla herätessä olla neljätoista plusastetta, silloin pitää erikseen muistuttaa itseään valinnoistaan...
Tässä kuvassa vielä kakluunin suunnalta otettu aamukuva. Sänky on Askon, kaapit Ikean ja näkymä kotikoivulleni. Pitsipeite edesmenneen mummuni virkkaama.
Montako tonttinaapuria teillä on? Meillä on yhdeksän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti