Armotonta menoa

Ajattelin vain tulla kirjaamaan, että olen olemassa, vaikkei minusta muuten täällä paljon merkkejä näy. Blogger temppuilee edelleen, ei päästä minua kirjautumaan ulos eikä kommentoimaan muiden blogeissa. No, aikansa kutakin.

Tapahtumarikasta aikaa ollaan eletty, isolapsi sai astmakohtauksen matkalla yksin halki Suomen omalla pikku autollaan. Arki-iltana, kahdeksalta. Ambulanssilla sairaalaan ja äiti perässä. Kaikki hyvin jo. Kotona nukkumaan 3.22. Seiskaan töihin aamulla.

Viikolla olen kahdesti syönyt hyvässä seurassa erinomaisen hyvää ruokaa, kumpikin uudessa ravintolassa. Ravintoloista mainittakoon sen verran, että näyttää olevan melutrendi. Kummassakaan paikassa ei ollut tekstiilejä juurikaan ja melu oli sen mukainen. Tarjoilija ei kuullut huutamatta tilausta edes... ajatella, jos työskentelisi siellä joka päivä...

Lakkiaisvalmistelut ovat edenneet sen verran, että olen ottanut maalisudin käteeni ja huiskinut valkoista maalia vähän sinne ja tänne. Sehän pitää tietty juuri nyt tehdä. Hain myös kirpulta ja kierrätyskeskuksesta materiaaleja kerrosvateihin. Reseptiikka alkaa selkeytyä, jotain vanhaa, jotain uutta, jotain punaista ja jotain lainattua, siitä se menu syntyy.

Iso-, keski- ja pikkulapsi ovat olleet muutaman päivän lomailemassa toisella puolella Suomeamme. Ovat nyt paluumatkalla. Kuulin keskilapsen kompuroineen portaissa ja loukanneen nilkkansa. Kotimatkalla he poikkesivat paikallisessa sairaalassa lääkäriä tapaamassa. Ei röntgeniä tietenkään paikalla sunnuntai-iltana, hän sai lähetteen lähemmäs kotia suureen sairaalaan kuvattavaksi, jahka kotiutuvat. Ehkä illalla kymmeneltä ja sitten äitsykkä ottaa lapsen mukaansa ja vie filmiin. Hyvästi yöunet, onneksi huominen aamu on vasta 9.30. Tapaan uuden kollegan ja suunnitellaan vähän tulevaa.

Eikä postausta ilman kuvaa, kuva toki on vanha, mitään uutta ei ole. Kuvassa on sitä pinkopahvitusaikaa, tuossa seinässä on nyt se Pihlgren & Ritolan käpytapetti, josta postaus aiemmin. Huomatkaa kaunis nurkka ja sen pahvitus, ihan ite tein. Ja vaikka kuinka remontti olisi, kukkia pitää olla. Ja pinkopahvituksesta sen verran, että se on mukavaa puuhaa, kunhan oppii temput. Lopputulos kiittää.

PS. Mikä vuodenaika nyt on? Sataa, tuulee, on jäätävän kylmä ja puiden lehdet ovat heleän vihreät!