Sillä aikaa täällä kotosalla sattuu ja tapahtuu, wilmaviestit sinkoilevat, sähköpostiviestit laukkaavat perässä siperiaan, kaikki kaatuu tai pysyy yllättävästi tolpillaan, keskarista huolimatta. Joku jättää puhelimensa kotiin, molemmat, siitäpä vasta uusi maailma avutuu...
Maku - ja hajuaistit tulivat tarkistetuiksi, auton sähköinen käsijarru rikkitodetuksi, yhtään leskenlehteä ei vieläkään ole minulle näyttäytynyt, sen sijaan näin kuolleen sinitiaisen, junamatka sujuu hetkessä hyvässä seurassa, leipomossa tuoksuu liian paljon pullalta, tutut kahden vuosikymmenen takaa ovat edellen yllättävän tuttuja, joensuulais-ja rovaniemeläisrouvat ovat hienoa seuraa. Ruoastaan tunnetussa paikassa ei se ruoka niin kummoista ollut. Tulipa myös todetuksi kevään vitsaus, vuosikymmeniä uinuksissa ollut allerginen nuhani. Ulkona oleva lentopöly on pientä, mutta hotellihuoneen, hotellin aamiaisravintolan ja toisen hotellin kokoustilojen kokolattiamatot saivat tuntien aivastuskierteen kukkimaan. Kotona kukkii ja tuoksuu perunanarsissi, ei vaikutusta, sänkyni alla pesii villakoira (ei kerrota kellekään), ei vaikutusta.
Onko enneagrammi verrattavissa
horoskooppiin?
Horroskooppiin?
Horrorkooppiin?
Hourukooppiin?
Yhtenä iltana kuluneesta viikosta meitä oli vaihdellen yhdestä viiteen perheenjäsentä kerrallaan kotona, ajatella, kaikki lapset kukin vuorollaan, kaikki tulivat ja menivät koko illan, iltakymmeneltä sikavilee kokosi kaikki saman pöydän äärelle.
Tiedättekös, oi lukijaiseni, mitä. Pomelo on liian suuri syötäväksi aamiaisen jälkkäriksi kolmestaan. Tuli todetuksi. Keskilapsi muutti pois, kauas pois. Sinne länsisiperialaiseen suureen kaupunkiin, sinne, jossa on paljon lunta. Isolapsihan asustaa sulhonsa kanssa sitä nääs-kaupunkia jo monetta vuottaan. Onneksemme meille jäi vielä pesämuna, pikkulapsi. Tai ehkä oikeampi muoto olisi, että minulle jäi, onhan vanha mies puolet viikosta töissä kaukana poissa kotoa. On muuten hassua tämä hiljaisuus, kukaan ei huuda ##£€×%¥♡☆¿¡ eikä levittle hepeniään ympäri taloa. Miten minä selviän?
Kuvituksena tälle päivälle näyte ekologisesta kuljetuspakkauksesta. On se ainakin pahvia, ei muovia. Ja saman sen kuljetus varmaan maksaa kuin litteämmänkin paketin kuljetus... on yli kolme senttiä paksu. Paitsi että olisi mahtunut postilaatikkoon litteänä, näin ei. Ei mainita, että lähettäneen firman nimessä on sana "eco". Perille tuli, hain sen autoa käyttäen siitä postin fiksupalvelusta marketin eteisestä. Olen siis minäkin niin ekolookinen niin ekolookinen, että.
Nyt, uskotaan kevääseen,
toivotaan auringonpaistetta
ja rakastetaan niin että rutkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti