Vanha mies sairastaa, jokin vatsa-keuhkoviirus, mikä lie, ei ainakaan töihinsä lähtenyt. Itse aamutuimaan töihin, vastassa varsin demotivoiva möhkäle. Tunnin hyppy puolilta päivin ja pelastus päivälle. Ihanat ihmiset!! Upeat naiset, joo ja yksi mieskin :) oli vähällä, etteivät kahvitkin jääneet välistä, niin loistojutut saatiin aikaan. Kaikki tuo vei tädin mehut, viimeistä pisaraa myöden.Tässä istun ja ihmettelen. Miten ikinä saan kerättyä itseäni sen verran, että tästä nousen? Huoks.
Missä se iskender viipyy?! Meillä on ihan paras kebula tuossa lähistöllä. Hyvin parissa vuosikymmenessä suomalaistunut turkkilainen mies, tekee takuuluotettavaa ruokaa, mm. suomalaisesta naudanlihasta. Jos ja kun ei viitsi/jaksa/muista/osaa laittaa ite ruokaa, hän on vaihtoehtomme. Ennen niitä oli toinenkin, mutta sitten se toinen joutui linnaan... ei ruoanlaitosta, vaan muista rikkeistä, hups...
Ei kuvaa, ei. Tablettini ei suostu edelleenkään kuvayhteistyöhön kanssani. Isolle koneelle en pääse, pikkulapsi on sen vallannut ja toisaalta se edellyttäisi siirtäytymistä tästä. Ehei, jääköön jälleen :)
Kaikesta valittamisestani huolimatta, mukavaa viikkoa, uskotaan auringonpaisteeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti