Miks mä en osaa nauttia lomasta?

Nyt kyl ei tuu yhtään kuvaa. Pakko purkaa kirjallisesti. Kele. Minä olen lomalla ja yritän ajatella positiivisesti. Mutta kun ei oikein onnistu, minulta.

Suomalainen kesä. Turistiaika, heinäkuu. Ajelinpa miehineni mitä lie nelisenkymmentä kilometriä, tavoitteena kiva kierrätyspuoti lähikunnassa. Kahdesta suunnasta kyseiseen kylään ajaessa on suuret mainokset, joissa kerrotaan paikan olevan avoinna keskiviikosta alkaen, viikottain. Eipä vaan ollut. Netti kertoi todellisuuden, torstaista alkaapi. On toinen kerta viikon sisällä, kun yritin kolkutella heidän oviaan, viime viikolla olin puolta tuntia aikaisessa, muuten oikea päivä. Enää en yritä. Pitäkää kauppanne. Yrityksen kannattaisi pitää kiinni mainostamistaan jutuista.

Antiikkiliike matkan varrella. Kauhea. Saastainen. Haiseva. Ulkoapäin kaunis. Olisi ollut meille melkein-sopiva ovi karmeineen. Liian matala, onneksi.

Toinen juttu. Olimme oikeassa kesäkylässä, siitä eteenpäin joitain kymmeniä kilometrejä. Turistiaika. Kello puoli kolme, meillä oli nälkä. Mepä löysimme museokeskuksen, joka tarjosi lounasta. Kahteen. Lounas oli täydessä käynnissä mennessämme, pöytä katettuna. Kysyin tarjoilijalta ruoan valmistustavasta, omista ruokarajoitteistani johtuen. Sanoi ruoan sopivan minullekin, "ottakaa nyt äkkiä, että me saadaan se korjattua pois". Tähän vastasimme, ettemme me millään lailla halua häiritä heidän työtään, läksimme pois. No, eipä siitä kylästä sitten ruokaa löytynyt, muuta kuin paikallisesta smarketista. Vieressä oli alko...

Kahvihammas kolotti kovasti. Löysimme avoinna olevan esson baarin. Kupillinen maistui ah-niin-hyvältä, iso kupillinen.

Ja e-ystäväisein, kun saat kortin, älä takerru päivämääriin...

No tästä matka voi vaan parantua. Uimarannalla lihapullia ja muita herkkuja ja lapsukaisen uittaminen jääkylmässä. Näytti tykkäävän. Tuuli vaan niin, että pää meinas irrota. Aurinko kuitenkin paistoi, aamuisesta salamaukkosmyräkästä huolimatta.

Kotiin päin valuessamme piti vielä hakea lannoitetta itämaiskaupasta. Puolet kuitin summasta oli sitä lannosta...

No, alkon antimia tässä nautin uudesta pihalasista, ruisfilehampurilainen tuoksuu keittiöstä, mikäs tässä ollessa. Lomalla.

Ainiin vielä, yhteen työpuheluunkin vastasin... olen kääntänyt työpuhelimen siviilipuhelimeeni, kuten kaikissa loma-ja elämäntapaoppaissa opastetaan. Irrottaudutaqn työstä ja ollaan irrallaan. Unissani.

Oliskos maailmassa muka ollut joku kuva, joka tähän olisi sopinut? Kuva siitä suljettuna olevasta putiikista? Haisevasta antiikkikaupasta? Museokeskuksesta? Smarketista? Kalisevasta uimarista? Tietty olisin voinut ottaa positiivisen kuvan kesäkylän kirkossa olevasta puusta, jossa riippui kauniit sydämet kunkin kirkossa tänä vuonna kastetun vauvelin kunniaksi. Niitä oli seitsemän. En ottanut enkä laittanut.

Näillä mennään kohti lomaloppuviikkoa, jos jotta positiivistakin tälle lomalaiselle. Joojoo, tiedän, oma asenne ja niin edelleen...