sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kummiteltu, muistaakseni


Lomaviikko on lähes pulkassa. Kaikenlainen, erilainen, itsenilainen. Olen ilmeisesti heräämässä pitkästä horroksesta hiljalleen.

helmikuun amaryllis


Kymmenen vuotta sitten sain ensimmäisen diagnoosin kilpirauhasestani. Liikatoiminta. Vajaatoiminta. Molemmat vuorotellen ja yhtaikaa. Joitain keväitä sitten koko mötikkä leikattiin pois. Elinikäinen tyroksiinilääkitys. Elin edelleen sumussa.

Viime vuoden loppupuolella, yritettyäni aina vaan selviytyä, tyroksiinini vaihdettiin eläinperäiseksi. Minä heräsin. Ensimmäisestä napista. Hiljalleen tosin, mutta heräsin. Nyt asetellaan annostusta kohdilleen. Labra-arvotkin ovat pitkästä aikaa rajojen sisällä ja oloni on silti hyvä. Tyroksiinilla piti arvoa pitää lievällä ylitoiminnalla koko ajan pysyäkseni hereillä. Ja sitten edes tyroksiinin lisääminen ei pitänyt minua "elossa", vaan arvo laski annostuksen suurentamisesta huolimatta ja vei minut syvälle.

Opettelen elämään. On yllättävää, kuinka tarkkaa nappiajoituksen pitäisi olla. Aamulla napit, illalla yksi. Iltanappia ei saa unohtaa liian myöhäiseen, sillä se saa kehon kaikkineen vilkastumaan ja sitä myöden unensaanti viivästyy. Se taas kostautuu amulla, minä joka olen aina herännyt helposti pirteänä kuudelta, nukun umpiunta vaikka kymmeneen sujuvasti, kertaakaan heräämättä. Jos heräänkin välillä, vaivun "luvan" saatuani uudelleen sekunnissa tajuttomaan umpiuneen. Ja siitä herättyäni on aamunappien aika ja keho herää helposti. Paitsi jos on sattunut syömään jotakin ennen napitusta, sitten se herääminen kestääkin pitkälle iltapäivään. Tyhjään vatsaan siis, aamuin illoin. Hiljalleen opin, kokemus on hyvä opettaja.

Olen maksanut kovaa hintaa tästä. Elämä on ollut haastavaa. Ja raskasta. Monessa mielessä.

Tämä lomaviiko on ollut merkki paremmasta. Kummipoikamme tanssi komeana frakissaan viime perjantaina vanhojentansseissaan, olimme mukana. Maanantaina salilla ystävän kanssa ja kampaajalla. Tiistaina tapasin oman kummitätini ja - setäni. Keskiviikkona tapasin isolapsen kummitädin, rakkaan ystäväni, kuten kerroinkin, torstaina voimienkeruuta kotoillen ja eilen tapasin toisen kummityttöni äidin, hänkin on ystäväni. Näyttää menneen kummitellen koko viikko. Vielä viime vuonna en olisi kyennyt moiseen kummitteluun, koko viikko olisi mennyt työstä elpymiseen. Sehän ei oikeasti mennyt, minähän olin toipilaana kotitapaturman seurauksena olkapääleikkauksestani. En kummitellut koko keväänä. Nyt kyllä huomaan, että toinen , pienempi kummityttö on kummittelematta, puhumattakaan isommasta kummipojasta. Pitääpä mietttiä.

Yksi merkittävä seuraus sairaudestani on edelleen riesanani. Muistiongelmat. Joka päivä. Muistiani on tutkittu joitain vuosia sitten, nyt katsotaan, josko tämä sikalääke auttaa siihenkin hiljalleen. Toivottavaa on. Muistaakseni...

Se, minkä aivan varmasti muistan, on on on, miten sen sanoisi, ****tus. Vanha mies tuli kotiin normaalisti keskiviikkoiltana. Seuraava työpäivä hänellä on ensi viikon keskiviikkona. Olisi voinut olla  aikaa perheen kanssa. Ei ole. Lähti eilisaamuna palatakseen tänään illalla. Lähti hoitamaana asiaa, joka ei oikeastaan hänelle kuulu, mutta ei ollut mahdollisuutta kieltäytyäkään.Sitä pyysi henkilö, jolle ei kukaan voi vastata "ei". On siinä hyviäkin puolia, ei kuitenkaan meidän kotiin jääneiden kannalta. Isä tapaa onneksi tyttärensä ja lastemme serkun perheineen, mutta se on vain hänen ilonsa, ei meidän kotona olevien.

Kunnon valivali siis.

Mitä minä tein? Kiersin parit kirput ja sain hyvän saaliin. Taustalla on ikivanhoista tyynyliinoista ja parista kauluspaidasta tekemäni peitto. Kaksi puista laatikkoa, 2 eeroo. Lasinen kynttilänjalka kerrosvatiin, 50 senaa, snapsilasi 10 senaa, suuri lasipurkki kaiverretuin mitoin  3 eeroo, pitkä johto , no mikä se nyt on, se tiättekö, johto puhelinpistokkeen ja wlanin välille, se oli kolme eeroo ja vielä tuo vihreä lasipurkki kaksviiskymmentä. Mulla on samanlainen kirkas ja halusin sille kaverin. Eikös kosto ole suloinen :) miekkonen meni pois ja minä tuhlasin rahat. Hah. ùu3jĺçc. Miten hitossa minä nuo merkit tuohon sain? Ei tiedä. Eikä haittaakaan.



Ihan varmana olen valittanut nämä samat asiat ennenkin, ne nyt vain sattuvat edelleen olemaan päällimmäiset elämässä tällä hetkellä. Mutta vielä jotain kivaa, aurinko paistaa. Ja minä löysin kirpulta alkuviikosta arabian ison valkoisen pilkkumin kympillä.

Näillä ihanuuksilla ja valituksilla ensi viikkoon, töitä taas tiedossa, tralalaa,


1 kommentti:

  1. Herääminen kuulostaa kyllä hyvältä. Se, että jaksaavikistä kaikenmoisesta on oikeasti hyvä merkki, jos aiemmin ei ole edes jaksanut reagoida valituksenaiheisiin. ;)

    Mulla on suvussa aika paljon kilpparivaivaisia ja on se kyllä yhtä pirua... Aika monella tosin onneksi ihan lääkitys on auttanut, toivottavasti sinullakin alkaisi olla pysyvämpää apua uudenlaisista lääkkeistä.

    Nin ja hyviä löytöjä kirppikselta. :)

    VastaaPoista