maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kuka tunnistaa lasit?



Kirpulla kävin, tässä esittelemisen arvoiset ostokset, maksoivat liikaa:


Punaiset  mukit ovat Plastexin, nro 533, niiden muoto hiveli minun silmiäni, ennen en milloinkaan ole muovimukeja kirpulta ostanut. Taitavat mennä sinne retron puolelle, oikealle retrolle, ei mitään kasikytlukua, nih. Nuo lasit ovat minulle arvoitus, tietääkö joku niistä jotain? Ovat kovasti paksua lasia, puristesaumoja ei näy. Samaa sarjaa olen aina löytäessäni ostanut myös jälkiruokamaljoja, sama muoto, vain matalampi ja leveämpi. Jos joku jotain tietäisi, olisin iloinen mikäli sen tiedon myös jakaisi ;)


Pikkulapsi on lionnut merivedessä. Minä en, järven rannalla kasvaneena mereen voi mennä uimaan vain äärimmäiseasä hädässä, nyt hätä ei käsillä ole... Kuuluisa sinilevä velloo näillä main, mutta me emme ole vielä häntä tavanneet. Järviveden alkukesäisen syyhyn pikkulapsi sen sijaan tapasi. Vakiokamaa, joka kesä jo minun lapsuudessanikin. Syyhy siellä, levä täällä. Muttei siis nyt.

Merihirviö


Tuo pieni piste on omani
ja takana näkyypi Silja, jos oikein kovasti katsoo

On muuten hauska ilmiö tuo ukkonen. Olimme likoamisreissussa, jyrinä, pauke ja välke kiersivät ja kaarsivat, mutta eivät tulleet päälle, muutaman sadepisaran pirskauttivat. Sikäli se oli hauska juttu, että kotona ollessa ukkonen ei kierrä, tulee suoraan päälle. Kotimme on sellaisessa paikassa, että ukkosen saapuessa sen näkee, kuulee ja varsinkin tuntee. Talo tärisee lähivuoreen osuvista salamoista. Salamista? Miten se sanotaan? 

No, meni jo, onneksi ukkonen näillä main hakkaa kiveen, en ole kuullut pahemmasta pitkiin aikoihin. Tietty muutamia kodin kalliinpuoleisia laitteita on mennyt uusintaan tässä vuosien aikana... voisiko muuten syyttää salamointia siitä, ettei meillä edelleenkään ole astianpesukonetta? Sen viimeinen henkäys kävi joulukuussa jonain vuonna... en edes taida yrittää...


Muinaisjäänne?
Harava.
Ukkosmyrskyn jälkeen.

Lapsi harjoittelee jousiammuntaa.
Sisus smoothieksi.


Tästä ei pidä kysyä mitään,
en kerro.
Koukku on esitelty jo kauan sitten, kliks...

Törmättiin hauskaan juttuun isolapsen soittaessa tien päältä. Hän pyysi katsomaan netistä reitiltään uimarantaa. Menin siihen äffällä alkavaan nimi-ja karttapalveluun. Pari hassua rantaa, järvisuomessa? Tajusin pian äffän olevan kaupallinen palvelu, ei tavisuimarantojen merkitsemisestä äffälle kukaan maksa. Tällainen perusjuntti kun olen, gt-kartta kehiin, aina löytyy sekä uimaranta että kaikkea muuta kivaa. Ja vaikka tiet tehdään minne vain uudelleen, uimarannat ovat melko pysyviä, niin nytkin. Tosin suosittelemalleni uimarannalle mentiin sotilasalueen läpi...


Ovatko nämä orvokin siemeniä?


Voisi kuvitella meidän matkailleen vaikka missä kaukana kulttuurin kerroksia tutkailemassa, tämän kuvan paljastaa suomalaiseksi kohteeksi oikean laidan maitohorsmat. Ainakin. Ja varsinkin jos kuvaa suurentaa...



Mullahan on inha tapa tehdä kuvista melko pieniä, pidemmältä reunaltaan kasisatasia, luen itse nimittäin tabletilla plokeja. Siinä varsinkin tulee vastaan kuvien koko. Joitain suuri- ja monikuvaisia sivuja pieni koneparkani lataa niin kauan, että tekee mieli antaa periksi ja sulkea koko vehje. Ja korostan, että tämä plokimaailma on niin kiva, etten ihan helpolla luovuta...


Hei, lämmintä viikkoa meille kaikille :)

7 kommenttia:

  1. Meillä taas ukkonen yleensä kiertää kodin. Ihan ok, mutta kun sadekin kiertää. Tänään saatiin vettä hädin tuskin milli kun muualla tuli ihan kunnolla. Olisi kastunut piha ilman kastelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä sataa tai paistaa, päinvastoin, mitä ilmatieteenlaitos ennustaa, aivan kuten tänään :)

      Poista
  2. Toivottavasti mun kuvani eivät tuki linjaasi kokonaan.;) Yritän kyllä pakata ne mahdollisimman tiiviiseen muotoon. Ja juu, orvokin siemeniä nuo ovat, juuri samanmoisia katselin omassa kukamaassani. Saavat vapaasti kylväytyä.

    Meille ukkonen osuu ihan kohdalle hyvin harvoin. Kaksi järveä on sijoittautunut strategisesti niin, että ukkonen kiertää niitä. Tosin sitten, kun se joskus osuu päälle, show on melkoinen ja melko pitkäkestoinen, kun rintama seilaa noiden kahden vesistön väliä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kati Kati, sun ihanat kuvat mitään voi tukkia, tietäisit vaan ;)

      Poista
  3. Hei,

    lasit voisivat olla Saana-sarjaa, Oiva Toikan suunnittelemia Nuutajärven Lasille 70-luvulta.

    Susannan Työhuoneelta tänne välillä poikkean lukemaan :)

    Paula Turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Paula ja kiitos, taitanevat olla juuri tuota Saanaa, hyljeksittyä ja vieroksuttua ;) oikeasti puhuen minä tykkään noista, ne on ihanan painavat käteen, eivät joka tuulenpuuskaan lennähtele... ja vielä vaan, kiva kun poikkeat lukemassa ja kiva kun kerrot itsestäsikin, on aina mukava tietää, että siellä on oikeita ihmisiä :)

      Poista
  4. Ihanat kirppislöydät ♥ minäkin olen järvessä uimisen löytänyt vuosien jälkeen ♥ oikein lämmintä ja mukavaa kesää toivottelen sinulle ♥

    VastaaPoista