perjantai 9. toukokuuta 2014

Arkea kolme, tai oikeastaan ei mitään

Arkeni meni pyllylleen keskiviikkona samaan tahtiin jalan kanssa. Miten tässä nyt sitten arkeaan kuvaisi? Töissä eilen kahdeksasta kahdeksaan, tänään vaan kasista kolmeen. Jalka sen verran hyvässä paketissa, että pysyy varmana asennossa, mitä nyt portaiden juoksentelu saa toisen jalan reisilihakset kiljumaan. Ja valivali.

Ulkona sataa likimain jääpuikkoja, hyvä tietty että sataa, mutkun, tahtoisi tehä niin monia juttuja, ai niin, enhän voikaan, rampa mikä rampa. Jos vaikka sit jo viikonloppuna. Ja valivali.

Alkuviikosta, vanhan miehen ollessa teillään, mulla oli öisin vähän kylmä, oma peitto, villapeitto ja miekkosen peitto, eikä yhtään ollut liian lämmin. No, miekkonen sitten retkiltään palautui, ja kas kummaa, hänpä lämmitti makkarissa kakluunin, voi mukavuutta, olipa mukava nukkua palelutta. Ja taas, valivali.

Oliskos tässä arjessa jotain hyvää? Pitääpä oikein miettiä... joo, töissä on kivaa... ihan huippujuttuja. Ja ihan viimeisenä opin eilen illalla, että jos käypi oikein huono tuuri, kannabiksen polttelu saattaa laukaista jo ekalla pössäyttelyllä psykoosin, liittyy maanis-depressiivisyyteen. Augh. Ei mitään henkilökohtaista, mutta jo ajatuskin kammottaa. No ei toi sitä kivaa ollut, muuta uutta voi aina oppia.

Minä kovasti tässä suunnittelen kangasprojektin jatkamista, oivallista sadesään hommaa. Mutta on huomioitava, että vasta suunnittelen, toteutus on vielä kaukana. Pihaan vaan tekee mieli, lasitkin kuiskuttelevat jo tuossa... ei. Ja valivali aina vaan.

Ei tuu mittää, täytyy juttu lopettaa. Etten uppoa valituksiini.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

-tarjah-

2 kommenttia:

  1. No kylläpä nyt valituttaa. ;) No, ei se mitään, niin muakin. Mutta jospa aurinko välillä paistaisi ja piristäisi...

    VastaaPoista