keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Niin se arki yllättää

Yhtään kuvaa ei tämänpäiväisestä grillauksesta ole. Juttu meni jotenkin niin, että lopputulemana voidaan pitää kollegan lausumaa: "likainen mielikuvitus, puhtaat kädet." Ota tuosta sitten selvää.

Ja sitten otetaan se visuaalinen kuvittelu käyttöön, koskei visuaalisia kuvia ole eikä tule.

Kuva 1. Kävelen kaikessa rauhassa grillailuista kohti autoa, aurinko paistaa, tuulee vähän. Massu puolillaan kaffetta mietiskelen kevättä ja hups, löydän itseni polviltaan maasta. Tähdet vilistävät näkökentässä, tiättehän semmosen akuankkafiiliksen. Olen astunut asfaltissa olevaan puolimetriseen kuoppaan. Nilkka ympäri. Työmatkatapaturma siis. Pikkulapsen kuljetus prinsessan luo, kotiin ja kylmää nilkkaan. Toinen polvi auki, nilkka paksuuntuu ja mustuu. Päätänpä sitten saada työmatkalla tapahtuneen äksidentin kirjoihin ja kansiin, kohti päivystävää siis. Jalka paketissa pari viikkoa, saikkua en suostunut ottamaan, kyllä yksijalkainenkin tässä tapauksessa pärjää, en jää kotiin. Piste.

Kuva 2. Työkaveri soittaa. Käsi paketissa. Työtapaturma.

Kuva 3. Talo on hiljainen. Ei yhtään lasta, ei yhtään miestä, vain minä ja tablettini pipauttelu. Aurinko paistaa ulkona, minä vain istun kontti pystöös.

Kuva 4. Ompelin kirppupaidasta semmoisen huivikkeen, miksi sitä pitäisi sanoa? Pitkä putki ja päät yhteen renkaaksi ja kaulaan. Nappeineen ja napinläpineen tehty. Liian lyhyt, ahistaa.

Kuva 5. Kirjoja on joka paikassa. Eikä yhtäkään voi hävittää. Tarvitsen ne kaikki. Ja koska olen minä, ne myös lisääntyvät. Molemmat Virkkuit saapuivat, samoin omAKOPPA. Rrakastan kirjoja, niiden tuntua, selailua, tuoksua, rapinaa, sisältöjä, kuvia, tekstejä, ideoita ja kaikkea kaikkea muuta niihin liittyvää.

Näillä mennään huomiseen
-tarjah-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti