lauantai 3. toukokuuta 2014

Kuuluuko kompostin romahtaessa ääni?


Minusta tuntuu, että tulppaanit tiesivät tämän muka-talven, eivät suostuneet toiveistani huolimatta avautumaan. Nyt ymmärrän.

Uhosin vappuna hiippailevani sisätiloissa koko päivän. Silppusin kangasta ja mitä tapahtuikaan, talvi kaikkosi ja aurinko voitti. Piha kuivui. Äkkiä ulos!

Kompostialueen siivous oli ohjelmassa, pikkulapsen kera. En viitsi näyttää kompostikehikoista kuvaa, ne nimittäin uhmaavat fysiikan lakeja, emme tiedä kauanko. Kompostikeskuksemme sisältää kuusi rautakaupasta ostettua "lovetuista laudoista" kasattua kehikkoa, talvet ja täytteet ovat tehneet omiaan niille.

Uskon, että yhtenä kauniina hetkenä yksi kehikko romahtaa, saaden mukaansa seuraavan ja se puolestaan seuraavan. Niitä laistapiittaamattomia kehikoita taitaa olla kolme. Kun ne kaatuvat, käy ryminä. Kysymys kuuluukin, ellei kukaan ole paikalla, kuuluuko siitä ääni?

Multaa on taas siivilöity, paljon. Mullan tuleva paikka vaan ei ole vielä valmiina, saapi nähdä, milloin on, minä en nimittäin ole kantava voima siinä projektissa. Mansikantaimia olisi jo odottamassa.

Tässä puolestaan tämänpäiväinen projektini. Muotisellainen. Tästä myöhemmin lisää, saa arvata, mikä tästä tulee. Tämän projektin hankinnat aiheuttivat murrosikäiskohtauksen rautakaupassa, ei minulle. Uuh. Anna mun kaikki kestää.

Vintiltä löytynyttä


Mitä on liikkunut maalarin päässä?


Aamupäivän parantelin päätäni ja iltapäivällä oli pakko ulkoistaa itseni. Luin blogeista eri puolilla kotomaatamme olleen tänään vaihtelevaa säätä, kaikenlaista auringosta rakeiden kautta vesi/lumisateeseen. Yhtä kaikki, päivä on varmasti ollut viileä, ellei peräti kylmä. Täällä on ollut koko päivän aurinkoista, kymmenisen astetta plussaa ja tuulta.

Luultavaati ekan kerran täällä asumisemme aikana olen kuivannut pyykkiä ulkona narulla, kiskaisn pussilakanat koneen kautta tuuleen, ihana tuoksu. Onneksemme meillä ei ole siitepölyallergiaa, voimme niin tehdä, omillemme. Jälkikasvu ei sietäisi nenineen moista. Kävin nimittäin täydentämässä omien päänappieni lisäksi myös nuusuneesulääkitysarsenaalin ajan tasalle. Kuten armas keskilapsemme asian ilmaisee: "Paskat geenit."

Voikaa hyvin, oi lukijaiset, minäkin yritän :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti