torstai 22. toukokuuta 2014

nyt kaatuu.

Vinolla hymyllä ajattelen eilistä postaustani. Voi kun olisin tiennyt. Nyt tiedän. Tiedän jotain, jota ilman olisin voinut elää. Nyt tämä täti kaatuu, lahoaa, kyyneleet vielä toistaiseksi polttelevat luomissa. Minun maailmani kaatuu. Nyt, tässä, tänään. Pikkulapsi on tulossa kotiin. Miten selviän.

3 kommenttia:

  1. Voimia ja lämpöiset halit sinulle, oli syy mikä tahansa.

    VastaaPoista
  2. Voimia täältäkin. Elämä tuo turhan usein uutisia, joita ilman voisi vallan hyvin elää...

    VastaaPoista