maanantai 12. toukokuuta 2014

Keski-ikäinen täti ja suunnitelmanmuutos


No voi, kyllä pienen ihmisen päivään mahtuu kaikenlaista ja kello on vasta vähän. Työviikko alkoi upeasti, salilla hyvän ystävän kanssa. Työkiepauksia muutamia, upea ilma. Vähän yli kymmenen plussaa, paksu harmaa pilvipeite. Puut vihertävät, kukat kukkiskeleksivat, linnut lauleskeleksivat, on tullut kevät, uudelleen. Eilen tein tonnin multaa, kaivoin, kuljetin ja siivilöin. Jalka paketissa. Oikeaa äitienpäivätouhua, vai mitä;) Lihakset kirkuivat yöllä, sekä jalassa että vyötäröltä ylöspäin, niille teki hyvää kiristellä vähän rautaa. Edelleen, mukavia ihmisiä, hyvää kahvia ja pitkälle kolmatta sataa apteekkin, huhhahhei vaan, on kevät!

Kevään eka kielon nuppu


Miekkonen ja pikkulapsi tuolla suunnittelevat niiden putsaamieni lasien jatkojalostusta, luvassa on myös uusi kasvilaatikko. Mukavaisaa.

Tuohon mainitsemaani kaikenlaiseen kuuluu myös se toisenlainen. Ei ole lakkiaisia tänä keväänä, sittenkään. Kirjoitukset kyllä läpi, mutta se ammatillinen osio on kesken, menee syksylle. Kaksoistutkinto. Ei päättötodistusta, ei lakkia. Se muutos saa monta asiaa muuttumaan. Omalle tekemiselle on ollut mieluinen tähtäin ja tavoite tälle keväälle, nyt se siirtyi joulun tienoille, en tiedä vielä. Kaikki on avoimena vielä, katsotaan nyt, asia kerrallan.

Nämä molemmat lemmikin
kukat ovat samasta varresta


Noiden edellisten lisäksi otin tuntumaa vieraaseen fillariin. Se tosin oli ilman kuskia, kovasti tiukasti kettingillä kiinni seinässä. Kumpikaan meistä ei kärsinyt edes maalillisia tappioita.

Niin siis tuon edellisen kanssa


Ja jos vielä saa vähän olla niin hyvä ihminen, niin hyvä, niin saako kertoa eräästä henkilöstä. Saa tai ei, kerron kuitenkin. Satunpa tietämään erään herrahenkilön, nuoren miesihmisen. Näyttää ihan brittiläiseltä kruununprinssiltä, vai mikä herttua lie, kaljuuntuminenkin samanasteista. Hauskan näköinen nuorimies kuitenkin. Hänellä on koira, samanlainen kuin Tintillä siinä ranskalaissarjiksessa, rodusta ei edes arviota. Miekkonen polttelee hyvänhajuista piippua, silloin tällöin, ulkosalla. Opiskeleepi käsittääkseni yliopistolla. Ajeleepi avoautolla. Tuntuu olevan rauhallisensorttinen kaveri. Ystäviä en milloinkaan ole hänellä nähnyt, pari tytsykkää joskus, yksi kerrallan toki. Nyt tullaan siihen hyvään ihmiseen. Keski-ikäinen, vaan ei -äkäinen, täti kyllä tietää. Täti näkee, miksei kaikesta tuosta "siisti tyyppi"-olemuksesta huolimatta hänellä ole vientiä naismaailmassa. Sen vaan näkee. Ja kaikki tämä kaikella positiivisuudella ja ystävällisyydellä, oikeesti hei.


2 kommenttia: